Kirja: Henkilöbrändi – asiantuntijasta vaikuttajaksi

Luin kirjan nimeltä Henkilöbrändi – asiantuntijasta vaikuttajaksi ja tässä tekstissä on sen herättämiä ajatuksia. Läpinäkyvyys-info: sain kirjasta arvostelukappaleen.

Olen kirjoittanut henkilöbrändi -aiheesta aika monta tekstiä vuosien varrella, koska sitä aihetta ei tunnu vaan pääsevän pakoon vaikka miten haluaisi. Isona tekijänä on toki sosiaalisen median yleistyminen ja työelämän sirpaloituminen ja jatkuva epävarmuus sekä yliyksilöllinen kulttuurimme. Aihe on tuttuudesta huolimatta kiinnostava, sillä koko termi herättää aina niin ristiriitaista keskustelua, joka tuo esiin pinnan alla kyteviä asenteita yleensäkin työtä kohtaan, ja sitä mikä on “soveliasta” käytöstä suomalaiselle ihmiselle.

Kirjan kirjoittajat Jarkko Kurvinen, Tom Laine ja Ville Tolvanen ovat itsekin aika lailla tunnistettavia henkilöbrändejä, joten siinä mielessä hyvä porukka kirjoittamaan aiheesta. Itse olisin kaivannut vielä lisää henkilökohtaista otetta kaikilta kirjoittajilta ja ehkä omien strategioiden avaamista, jota teki oikeastaan vain Ville. Villen tarina on kyllä sinänsä kiinnostava, koska hän on varmaan Suomen eniten puolesta ja vastaan -mielipiteitä herättävä “hahmo” ja on ollut useammankin somekohun keskipisteessä.

Itse kirjan parasta antia ovatkin erilaiset henkilöhaastattelut ja heidän tavoitteidensa avaamiset, koska sieltä tulee esiin kiinnostavan ristiriitaisia asioita ja suhtautumisia koko aiheeseen. Esimerkiksi moni hyvin näkyväkään henkilö ei ihan hirveästi suunnittele julkaisutoimintaansa, vaikka se saattaa olla hyvinkin aktiivista ja systemaattisen oloista. Kaikilla haastatetuilla on tosin hyvin selkeät pitkän linjan visiot ja tavoitteet omasta tekemisestään, joita painotetaan kirjassakin.

Toinen erityisen hyvä osio oli mielestäni alkuosio, jossa haastetaan lukijaa miettimään omia arvojaan, ihmiskuvaansa ja tavoitteitaan, koska ilman niitä mikään tietoinen tai tiedostamatonkaan brändäys ei ole muuta kuin kiisselin liimaamista merenpintaan, eli mikään ei oikeastaan jää mieleen tai ole uskottavaa.

Ihmiskuva-asia varsinkin oli hyvä nosto, koska se on yksi keskusteluissa toistuva teema. Joidenkin mielestä nimittäin koko henkilöbrändäys on vastenmielistä ja kyynistä itsekorostusta vain maallisen mammonan takia, ihan kuin joku olisi vain lukenut klassisen manipulaatioteoksen How To Win Friends and Influence People:n ja lähtenyt tekemään samaa netissä. Ja onhan sellaista toki mutta ei se ole koko totuus. Yleensä tällainen kritiikki kertoo ehkä enemmän kritisoijan ihmiskuvasta kuin itse kohteesta. Toisaalta myös on sellaistakin, että kovin harva näkyvä henkilö on kovin hyvä ottamaan vastaan kriittistä palautetta tekemisestään, mikä onkin selvästi sellainen kehitystä kaipaava asia, ja ehkä dialogin ja kritiikin merkitys voisikin olla joku jatko-oppaan aihe?

Tavoitteet ovat toinen kiinnostava aihe, sillä Suomessa tuntuu olevan joskus ihan hirveän vaikea keskustella tavoitteista. Yleisiä avauksia ovat esim. “pitääkö aina olla tavoitteita?”, “en mä tässä mitään kun mä vaan KÄYTÄN 10h PÄIVÄSSÄ someen mut ihan vaan huvikseen mä tässä” eli ikäänkuin tavoitteellisuus halutaan kovasti kiistää. Mutta jos ihan oikeasti haluaa vaikka olla jollain tasolla tunnettu omalla alallaan niin harvoin se ihan sattumalta tulee. Huom! sitä ei ole pakko haluta eikä kukaan ole niin sanonut.

Vaikka kirjan esimerkit ja henki muutenkin ovatkin aika paljon painottuneet yksittäisen yrittäjän tai yrittäjämäisesti toimivan henkilön tekemiseen ja kaupallisiin tavoitteisiin, voisi niitä ihan hyvin miettiä laajemminkin. Olisi hirveän virkistävää mielestäni jos olisi sellaista aika suoraviivaista ja avointa tavoitteista puhumista. Esim. että jos joku haluaa tulla rikkaaksi tai saada paljon omaisuutta niin miksi sitä ei voisi sanoa ääneen? Samalla tavalla voisi sanoa ääneen jos haluaa omalla tekemisellään ja brändillään vaikuttaa esim. ennaltaehkäisevän lastensuojelun merkityksen ymmärtämisen nostamiseen tietyssä kohderyhmässä tai vaikuttaa johonkin vähemmistöön kohdistuvaan sortoon. Tavoite voi olla minkälainen tahansa, kunhan se on henkilölle itselleen aidosti tärkeä.

Ihmiskuva, arvomaailma ja tavoitteet ovat niitä asioita, jotka ihmisen tekemisestä paistavat läpi, halusi hän sitä tai ei. Jos joku lähestyy vain manipulointitarkoituksessa, kyllä sen hyvin äkkiä tunnistaa. Tai jos jonkun päivitykset ovat vain verhottua itsekehua eli ns. humblebraggausta niin sekin haisee kilometrin päähän. Äänensävy, kannustus tai sen puute, se mitä ei julkaista, kaikki näkyy. Olemme hyvin herkkiä aistimaan toisten vaikutteita vaikka niitä ei avoimesti tuotaisikaan esiin. Ja varsinkin somekäytös tuo nämä armottomasti esille ja piirtää tarkkaa kuvaa henkilön brändistä jatkuvasti. Esim. jos joku vannoo teksteissään dialogin nimeen mutta ei koskaan vastaa kritiikkiin tai kysymyksiin, se ei varsinaisesti herätä luottamusta.

Kirja etenee loogisesti ja välillä hieman hyppien ja toistaen aika vauhdikkaasti ja on helppolukuinen. Eri kirjoittajien tyylit tulevat esille ja se tekee kirjasta mielenkiintoisen, koska sävy saattaa muuttua yllättävästikin. Välineosuudessa mennään aika vauhdilla todella monen asian halki, ja siinä mietin että olisiko pienempi määrä toiminut. Toisaalta taas sitä edeltävä sisältöstrategiaosuus oli muutenkin mielestäni tärkeämpi, sillä alustat elävät niin voimakkaasti että niiden yksityiskohtainen läpikäynti olisi turhaa. Mielipidevaikuttajaosuutta olisin lukenut mielelläni pidemmin ja syvemmin käsiteltynä, koska siinä oli muutama tosi kiinnostava taktiikka.

Yleisesti kirja herätti paljon ajatuksia ja jopa ärsytti paikoin, mitä pidän hyvänä, sillä siinä tulee esiin ehkä se todella tärkeä henkilöbrändäämiseen liittyvä asia, että kaikki eivät pidä kaikkien tyylistä ja kaikkien arvot, tavoitteet ja keinot niihin pääsemiseksi eivät ehkä tunnu itselle sopivilta, eikä pidäkään. Ja se herättää miettimään sitä että minkälaiset keinot ovat omasta mielestä ok tavoitteisiin pääsemiseksi ja mitkä ei. Ajatteleeko kuten esim. Stalin ja Trotski, että “tarkoitus pyhittää keinot, jos tarkoitus on perusteltavissa” vai haluaako toimia kauttaaltaan eettisesti ja omien arvojensa mukaisesti, joka voi tarkoittaa sitä että osa tavoitteista jää saavuttamatta? Onko toinen ihminen vain “sarake CRM:ssä” tai muu välineeksi rinnastettava vai ihan oikea ihminen? Onko manipulointi ok, tai se että “antaa ymmärtää” olevansa maailman paras vaikkei ole kuin paikallisdivarissa? Tällaista eettistä pohdintaa en ole juurikaan missään alan julkaisussa nähnyt mutta kiinnostaisi, eli vinkkinä sinne jonnekin erilaisia internetin sisältöjä tuottaville ihmisille.

Lopuksi totean että kirja on mielestäni kiinnostava, lukijaa sopivasti haastava joskin paikoin epätasainen kokonaisuus, joka tuo hyvin esille sen miten isosta työstä voi olla kyse kun lähtee tosissaan hakemaan näkyvyyttä tai vaikutusta johonkin asiaan. Kirja laittoi pohtimaan omaa tekemistä kriittisesti, mitä pidän hyvänä asiana. Olisikin paljon kehitettävää ja selkiytettävää!

Lisätietoa kirjasta:

https://news.cision.com/fi/alma-talent/r/henkilobrandi—kirosana-vai-menestyksen-edellytys–uutuuskirja-selvittaa-,c2418908

Kuvituskuvassa henkilöbrändini istuu kahvilassa näennäisen mietteliäänä.

 

Advertisements

2 thoughts on “Kirja: Henkilöbrändi – asiantuntijasta vaikuttajaksi

  1. Kiinnostava juttu! Tätä asiaa olen itse miettinyt paljon ns. sivulauseessa kun ajattelen että eihän mulla mitään brändiä oo mutta taitaa kyllä silti olla. Ainakin vähän. Kannattaisko tää tällaisena mutuihmisenä lukea (ymmärtääkö tästä ei-asiaan-perehtynyt mitään) tai olisiko suositella mitään vastaavaa?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s