Pitkän formaatin kuoleman paluu osa 3

Kukaan ei lue, pitkä formaatti on kuollut, Logan Paul on vastuuton tubettaja, evoluutiosta kysellään presidentinvaalikoneissa.

Pitkästä aikaa luin kiinnostavan bloggauksen, joka käsitteli “median murrosta”, eli sitä kaikkea mitä tapahtuu kun mietitään että miksei kukaan muka lue pitkiä tekstejä tai miksi pitkä formaatti nimenomaan on tosi kiinnostava uusi juttu ja miksi podcastit ovat jo kolmatta kertaa tulossa KUUMIKSI.

Kyseessä oli Jussi Pullisen pitkähkö teksti. En tosin nyt ole varma onko se bloggaus (tästäkin on muuten ollut kuumaa keskustelua että miksi viestinnän ammattilaiset kutsuvat yksittäistä bloggausta blogiksi mutta en mene nyt siihen. Kaivan sen linkin tuonne loppuun jos löydän suhteellisen nopeasti. Olen nyt juuri bussissa matkalla Helsinkiin ja sieltä Turkuun viettämään tiimin kesken sateista päivää ja tässä ei ole loputtomasti aikaa kirjoitella.

Ajattelin uudistaa tätä blogia siinä mielessä että kokeilen entisestään laskea julkaisukynnystä ja lähestyä tekstin tuottamista ikäänkuin “ajattelun jatkeena”. Lähinnä koska erilaisten laskelmoivien formaattien tuottaminen on alkanut kyllästyttää oikein tosissaan ja olen muutenkin huomannut että kynnys kasvaa liikaa kun hioo ja kontrolloi.

Piti tosiaan tuosta median muutoksesta jotain sanoa. Jussin pääpointti käsittääkseni tekstissä oli se että kuten yhteiskunta muutenkin, mediakin sirpaloituu ja yksilöityy yhä lisää. On tosi nopeaa visuaalista kommunikaatiota, kuten Snapchat ja Instan tarinat, joilla voi välähdyksenomaisesti jakaa asioita ja kertoa paljonkin sekä luoda suhteita. Sitten on piiiiitkää jaarittelevampaa formaattia ja erilaisia maksullisia Longreads -tyylisiä, jotka palvelevat niitä, jotka tykkäävät rauhassa syventyä asiaan. Näiden välillä sitten ihmiset valitsevat että mihin käyttävät aikansa, koska sisällöstä ei todellakaan ole pulaa.

Jos esimerkiksi katsoo kaikkien instaseurattaviensa stoorit päivittäin niin siihen menisi helposti ainakin tunti päivässä. Entä jos valitsee että käyttää sen tunnin podcasteihin? Ensin tosin pitää valita minkä niistä kaikista valitsee, ja minkä jakson. Tai jos katsoisikin youtube-videoita. Tai lukisi kirjaa? Entä jos selaakin Guardianin mobiilisovelluksesta kaikki kiinnostavat jutut? Tai jos katsoo mitä kiinnostavaa Twitterissa tänään on? Tunti, kaksi, kolme menee helposti eikä materiaali koskaan lopu. Onko silti saanut “hyvän kuvan siitä mitä tapahtuu?”. Vaikea sanoa.

Tuossa alla (kaiken alla) se Jussin artikkeli. En siis tunne Jussia mutta käytän pelkkää etunimeä laiskuuttani. Se on kirjoitettu Medium -alustalle, joka on sekin yksi niistä monista alustoista, jonne kuka vaan halukas ja innokas voisi tuottaa sisältöä. Toki jos tuohon lähtee niin pakkohan se on linkittää kaikkiin somekanaviin, joska ei kukaan tuonne vahingossa eksy. Yleensäkin alustojen sirpaloituminen pakottaa kaikki julkaisijat jakelemaan juttujaan tosi ahkerasti ja nimenomaan keskustelemaan aktiivisesti aiheiden ympärillä muutenkin, jotta kukaan olisi edes kiinnostunut mitä sanottavaa on.

Ehkä tähän liittyen voisi heittää että ihan pelkästään julkaiseminen ja jakeleminen on kuollut ellei siinä kyljessä ole aktiivinen, inhimillinen ja kiinnostava sekä lähestyttävä “verkkopresenssi”? Ja vielä sellainen että se oleminen on luontevaa eikä tyrkyttävää. Jussiltakin voi kysyä vaikka Twitterissa asioita ja hän ottaa aktiivisesti osaa keskusteluihin. Se vaikuttaa siihen että juttuja kiinnostaa laajemminkin lukea.

P.S. joku oli eilen yhtäkkiä pitkästä aikaa tosissaan vieraillut tässä blogissa vaikka en ainakaan itse muista jakaneeni mitään linkki. Ei siinä mitään, tervetuloa vaan! Ehkä se liittyi siihen kun provoilin Twitterissä että onko bloggaaminen kuollut koska Twitterissa voi tehdä niitä hassuja ketjuja. Ei tietenkään, vaan asiat ovat samaan aikaan olemassa ja ihmiset lukevat sitä mikä kiinnostaa.

https://medium.com/@jussipullinen/mihin-media-menee-seuraavaksi-nelj%C3%A4-isoa-ennustusta-vuodelle-2018-ja-viisi-pient%C3%A4-4b11e9deb580

Tuossa muuten toinen kiinnostava blogiteksti eli bloggaus aiheesta Jatkosota-extra, joka on huiman hieno kirja:

http://readerwhydidimarryhim.blogspot.fi/2018/01/jaakko-yli-juonikas-jatkosota-extra.html

Nyt vielä joku kuvituskuva tähän blogiin, koska muuten se näyttää jaoissa tylsältä. Otan Ouroboroksen, koska se symboloi median jatkuvaa kuolemaa ja uudelleensyntymää.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s