Algoritmi ei rakasta sinua – informaatiokaaoksessa eläminen 2017

Ihana Internet-Paratiisi

Hentoinen ja kiva musiikki soi taustalla:

“Otanpa tässä käyttöön tällaisen kivan sosiaalisen median palvelun, jossa voin seurata niitä aiheita, jotka kiinnostavat, ja verkostoitua kivojen ihmisten kanssa. Näin saan minua kiinnostavia juttuja tähän feediini ja voin niitä iloisena selailla.”

******SÄHKÖISEN HÄIRIÖN ÄÄNTÄ*****

Ice-T lausuu seuraavan: “But we live in internet south central 2017. And you know what? SHIT AIN’T LIKE THAT!! IT’S REALLY FUCKED UP!!!”

Äskeinen on mukailtu lainaus Body Countin ensimmäisen Body Count -nimisen levyn nimikkobiisin alusta, jossa todetaan tylysti että asiat eivät olekaa niin kivasti kuin vaaleanpunaisten somelasien läpi katsoessa näyttää.

Elämää limbossa algoritmien armoilla

Oikeasti homma toimii niin että tilaan kyllä niitä kivoja sivuja tykkäämällä niitä ja verkostoidun MUTTA kun avaan sovelluksen, en saa suinkaan eteeni uusimpia ja minua kiinnostavia juttuja vaan ALGORITMIN suodattaman näkymän niistä jutuista, joita minua sen mukaan saattaisi kiinnostaa, perustuen tykkäämisiini, reaktioihini, seuraamien henkilöiden puuhasteluun ja moniin muihin asioihin, joihin minulla ei ole vaikutusvaltaa eikä oikeastaan mitään varsinaista tietoakaan.

Lopputulos sekä Facebookissa, Instagramissa, Twitterissa ja LinkedInissa: saan tietää että joku kontaktini on puoli vuorokautta sitten sanonut jotain “tosi nasevan hauskaa” tai joku täysin tuntematon henkilö on julkaissut jotain, johon jotkut etäisesti tutut henkilöt ovat reagoineet. Tai sitten näen jotain mikä “trendaa”. Eli toisin sanoen näen täysin sattumanvaraista materiaalia, josta 90% on yleensä epäkiinnostavaa. Selailen sitten feediä edestakaisin ja yritän löytää jotain kiinnostavaa. Näen hassun meemin ja tykkään siitä. Turhaudun ja vaihdan sovellusta. Sama toistuu mutta näen meemin, josta tykkäsin 2 viikkoa sitten toisessa palvelussa.

Eikä tämä sinänsä ole huono asia pelkästään. On joskus kiva ikäänkuin olla sattuman armoilla, koska joskus eteen tulee jotain sellaista, jota en ainakaan itse olisi osannut etsiä. Mekanismi tukee myös toki julkaisijoita, joiden ainoaksi tehtäväksi jää keksiä juttuja, jotka herättävät paljon reaktioita, jotta algoritmit osaavat tarjoilla niitä useammille henkilöille. Pienenkin seuraajamäärän julkaisija voi onnistua ikäänkuin helpommin saamaan viraalin postauksen aikaiseksi. Tosin kilpailuakin on enemmän.

Silti, käyttäjän ja tiedonetsijän ja uteliaan ihmisen kannalta kaikki tämä on usein pirullisen ärsyttävää. Miten voin tietää millä perusteella algoritmi on rakennettu, millaisten eettisten arvojen pohjalta rajauksia tehdään ja kenen intressien puolesta? Palvelut toki julkilausuvat että kyseessä on neutraali toiminta mutta mikään valinta ei ole neutraali. Joku valinta aina tehdään, eikä kukaan oikeastaan tiedä millä kriteereillä. EDIT: jotain tietoa toki on julkisesti saatavilla, siitä seuraavassa kappaleessa lyhyesti.

Tästä teemasta puhuu kiinnostavasti 99% Invisible podcastissa matemaatikko ja Weapons of Math Destruction -kirjan kirjoittaja Cathy O’Neil. On todella tärkeää tietää miten algoritmien idea toimii ja ei kannata olla naiivi sen suhteen että ne olisivat muka neutraaleja tai tehty meidän hyväksemme. Niiden idea on palvella niitä somepalveluita, joihin ne on rakennettu, ja toki mainostajia. Algoritmi ei rakasta meitä!

Linkki ja kuvaus Podcast -jaksosta:

https://itunes.apple.com/fi/podcast/99-invisible/id394775318?mt=2&i=1000391889598

EDIT: Algoritmeistä tiedetään toki jotain

Uusi kappale tähän väliin. Sain hyvän kommentin privana, että ei ole ihan totta ettei algoritmeista tiedettäisi mitään. Sen väittäminen ei ollut tarkoitus mutta ehkä ilmaisin itseäni epäselvästi. Kyse ei ole tosiaan mistään mystisestä ja salaperäisestä mustasta laatikosta, vaan jokainen palvelu julkaisee jotain tietoja, jotta voisi esimerkiksi auttaa alustalla julkaisijoita.

Jos karkeasti yleistää, tällä hetkellä suurimmassa osassa palveluita ihminen näkee enemmän sitä mistä on tykännyt, mitä on kommentoinut, mitä oma verkosto on tykännyt tai kommentoinut. Lisäksi vaikuttaa se miten paljon interaktiota on ollut tietyn sivun / käyttäjän kanssa aikaisemmin jne. Toki julkaisun “tuoreus” vaikuttaa myös ja moni muu seikka. Julkaisijan kannalta tämä tarkoittaa sitä että pitää tehdä sellaista sisältöä, joka ihmisiä aidosti kiinnostaa niin paljon että ovat valmiita tykkäämään, kommentoimaan ja/tai jakamaan sitä. Mutta julkaisijan näkökulma on toisaalta ihan eri näkökulma kuin tiedon etsijän.

Painotukset vaihtelevat aika ajoin, esim. yleensä silloin kun jossain palvelussa tuodaan esiin uusia toiminnallisuuksia, sen “arvoa” saatetaan nostaa jotta ihmiset löytäisivät uuden ääreen. Esimerkkinä vaikkapa taannoinen Facebook Live -videoiden nousu helpommin virtaan. On oikeastaan yksi ihan merkittävä “kansalaistaito” pysytellä jollain tasolla selvillä eri välineiden algoritmien toiminnasta. Kannattaa siis ainakin pari kertaa vuodessa perehtyä aiheeseen.

Täällä yleisellä tasolla lisää tietoa jos aihe kiinnostaa ikäänkuin pinnan alta tarkasteltuna, yleisellä tasolla ja käyttäen Facebookia esimerkkinä:

“Facebook wants you to keep coming back and to become a daily utility in your life. To keep you engaged, they need to offer you interesting content to read. This content has to come largely from a pool of posts, photos, etc. created by your friends and pages you like. Let’s call them all stories to simplify. The pool of stories you’re eligible at all to see are your candidate stories. Facebook has candidate selection principles around what’s considered a candidate, for example the story has to come from or be liked by someone in your friend or follow graph, and to maintain freshness there is a time window from which stories are considered.”

https://www.forbes.com/sites/quora/2017/05/15/your-social-media-news-feed-and-the-algorithms-that-drive-it/#6a94db344eb8

Mitä tälle sitten voi tehdä?

No ei hirveästi. Algoritmit eivät ole somepalveluista mihinkään katoamassa. Lisäksi kaikissa muissa palveluissa paitsi Twitterissa ei voi edes rakentaa itselleen mitään kunnon filttereitä, vaan on aikalailla täysin algoritmien armoilla.

Surullisinta on että jo 2010 legendaarinen Clay Shirky sanoi nämä legendaariset sanat:

“It’s Not Information Overload. It’s Filter Failure”

Ja kuten kaikki tiedämme, sälän määrä ei todellakaan ole vuoden 2010 jälkeen vähentynyt. Toki olisi voinut odottaa että tähän mennessä olisi paljonkin hyviä filttereitä, joilla ikäänkuin hallita tätä mutta ei, päinvastoin. Algoritmit ja somepalvelut yleensäkin menevät siihen suuntaan että niiden intresseissä olisi että puuhaisimme kussakin palvelussa mahdollisimman paljon kerrallaan emmekä mielellään poistuisi vaikka sitten jaettavien linkkien kautta.

Siksi kaikissa palveluissa algoritmit suosivat sellaista toimintaa ja sisältöä, joka johtaa kliksutteluun, pyyhkimiseen, näpyttelyyn, kommentointiin ja muuhun kiehnäämiseen ko. palvelussa. Elämme siis sekä palveluiden rajaamissa kuplissa ja vielä niissä omien toimintojenmme aiheuttamissa kuplissa.

No, nyt niihin vähäisiin keinoihin.

Twitterissa on toistaiseksi vielä hyvä haku. Sitä kannattaa opetella käyttämään. Voit vaikka hakea kaikki ne twiitit, joissa sanotaan “uskalla epäonnistua”, jos haluat katsoa kuka alkoi ensimmäisenä hokemaan tuota lausahdusta.

https://twitter.com/search?f=tweets&vertical=default&q=%22uskalla%20ep%C3%A4onnistua%22&src=typd

Tosin siinäkin kannattaa muistaa valita hakutuloksista “Latest” -kohta, koska muuten Twitter tarjoilee algoritminsa mielestä “parhaat” twiitit aiheeseen liittyen.

Kannattaa myös opetella tekemään ja käyttämään listoja. Voi vaikka listata kaikki parhaat tietystä aiheesta twiittaavat toimittajat, ja katsoa vain heidän twiittinsä aikajärjestyksessä vailla algoritmin väliintuloa.

Nämä ovat todella hyviä keinoja Twitterin suhteen. Sanoisin jopa että tänä päivänä ilman hakujen ja listojen aktiivista hyödyntämistä Twitter on aikalailla hyödytön hupailukanava. 

Mitä muuta?

Voi kokeilla Flipboardia ja Nuzzel:ia, jotka hieman eri logiikalla (myös algoritmeja hyödyntäen) hakevat joko isosta maailmasta aiheiden perusteella juttuja tai tuovat eteen “kavereiden” jakamia juttuja Twitterissa ja Facebookissa. Näiden avulla voi saada jonkinlaisen kuvan siitä “mistä puhutaan” selaamatta kaikkia feedejä läpi.

Flipboard:

Käytännössä kerron Feedlylle aiheen ja se sitten hakee siihen liittyviä juttuja ympäriinsä eri lähteistä. En tiedä millä perusteella lähteet valikoituvat.

Nuzzel:

Nuzzel katselee Twitter -tiliäni ja valkkailee sieltä eniten jaettuja juttuja esim. vuorokauden sisältä. Joskus sieltä voi tulla jotain ihan kiinnostavaakin.

Muita keinoja

Lisäksi voi toki käyttää Feedlyä ja tilata sinne juuri tietyt blogit tiettyyn kansioon mutta sekin on aika vaivalloista.

Kuitenkin, oleellista on ja aika hälyttävääkin että Twitterin lisäksi muissa kanavissa ei ole oikeastaan minkäänlaisia hyviä tai edes välttäviä filtteröintikeinoja. Paitsi toki poistaa seurattavista kaikki sellainen, jota ei halua enää nähdä. Olisi kuitenkin äärimmäisen kätevää ja toivottavaa että joskus voisi halutessaan sukeltaa sekasortoiseen feediin, jossa kaikki tulee miten sattuu mutta kuitenkin tilatuista lähteistä, ja joskus taas vaikka jonkun aiheen mukaiseen feediin, jonne tulee siitä aiheesta parhaiten kirjoittavat/julkaisevat tahot.

Oli miten oli, jos haluaa saada muutakin kuin vain algoritmien säätelemää sisältöä, pitää ensinnäkin tiedostaa mihin kaikkeen algoritmit vaikuttavat ja sitten lähteä rakentamaan omia filttereitä tai muita mekanismeja. Se vaatii ajattelua ja aikaa, joita ei tietysti kenelläkään ole sijoittaa.

Analogiset filtterit

Analogiset filtterit ovat usein vain rajoittavia: ei katsella mitään somekanavia ennen klo 10 aamulla yms. Ne eivät kuitenkaan sinänsä tuo mitään kiinnostavaa uutta, ne vain rajoittavat kaikkea, jotta pää saa lepoa. Se on toki tärkeää.

Ehkä paras analoginen filtteri on kysyä suoraan fiksuilta pitämiltään henkilöiltä henkilökohtaisia suosituksia kiinnostavasta materiaalista. Sitä kautta voi löytää kaiken seasta jotain sellaista, jota ei itse olisi tajunnut etsiä lainkaan.

Lopuksi

Olen vähän pettynyt sillä tämän oli tarkoitus olla ratkaisukeskeinen teksti mutta aika synkältähän tämä tilanne näyttää. Pointti ei kuitenkaan ole se että algoritmit olisivat jotenkin pahoja beelzebubin keksintöjä vaan että niiden kanssa pitää oppia elämään ja että on tosi hyödyllistä tietää missä niitä käytetään liittyen omaan tekemiseen.

Olen tosi kiinnostunut siitä miten sinä lukija olet ratkaissut tämä asian? Tyydytkö vain luottamaan siihen mitä eri palveluiden algoritmit sinulle tarjoilevat vai oletko keksinyt hyviä keinoja ja apuvälineitä roskan suodattamiseen? Kerro! Jos tulee hyviä vinkkejä, niistä voisi koostaa uuden posilla varustetun postauksen!

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s