“Mitä sä osaat?” – työelämän ja elämän jatkuvat oppimisvaatimukset

Pohdintaa työelämän vaatimuksista ja oppimisesta. Suhteellisen pitkä, eli jos on kiire, palaa myöhemmin tai lue jotain lyhyempää.

Olin ensimmäisessä työpaikassani ensimmäistä kuukautta töissä, kun opiskeluaikaisen työpaikkani HR-henkilö, joka oli aloittanut meillä juuri, laukaisi minulle tuon otsikon kysymyksen kahvitilassa. “Ai moi, sä oot täällä nykyään? Mitä sä osaat?” Olin juuri ottamassa työnantajan tarjoamaa Domino-keksiä paketista (kyllä, tämä oli 1999, ennen IT-kuplan puhkeamista). Olin syvästi hämmentynyt. (silloin puhuttiin osaamisesta ja osaajista HR-porukoissa tosi paljon, nyt huipputyypeistä tai ties mistä)

Nyt vastaisin tuohon kysymykseen: “en tiedä vielä mutta katsotaan mitä tarvitsee osata”. Luulen että vastasin silloin jotain tyyliin “no koodausta”. Koodasin siis Perl-ohjelmointikielellä (jonnet ei muista) sovelluksia internetiin. Minulla ei siis ollut “osaamistani paketoivaa” hissipuhetta.

Kelaus tähän päivään.

Olin juuri viestintätapahtumassa, jossa puhutaan siitä että moni viestinnän ammattilainen kokee sometyökalujen henkilökohtaisen julkisen käytön hankalaksi. Tämä on ongelma siksi että heidän roolinsa tänä päivänä on näiden alustojen käytön sparraaminen asiantuntijoille ja johtajille. Miten sparrata jos ei ole omakohtaista kokemusta ja näkemystä?

Nykyisin teen työkseni sitä että koulutan asiantuntijoita, johtajia ja viestinnän/markkinoinnin/HR:n ihmisiä hyödyntämään somea eri tavoilla tavoitteellisesti. Törmään usein sellaiseen ajatukseen, että näitä välineitä ei itse opetella käyttämään (ne nimenomaan vaativat aktiivista opettelua ja tekemällä oppimista) koska a) se ei oikeastaan kuulu työnkuvaan b) ei ole aikaa c) jne.

Olen tässä nyt viime vuonna 40 täytettyäni miettinyt kovasti sitä mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä ja mitä kaikkea on tullut tehtyä. Kyllä, voidaan ihan vapaasti puhua vaikka keski-iän kriisistä, koska sitä se on. Se on myös sitä että juttelen oppimisesta ja kehittymisestä jatkuvasti töissä sekä koulutuksissa että kollegoiden että ystävien kanssa. Siis siinä mielessä että mitä unelmia on ja mitä kaikkea pitäisi vielä kokeilla tai miten pärjätä jatkuvasti kasvavien vaatimusten kanssa. Tänään kuitenkin mietin sitä että onko tarina siitä että “työelämän vaatimukset jatkuvasti kasvavat” edes totta. Toki se riippuu alasta ja ihmisestä, ei voi yleistää. Siksi tässä on omaa tarinaa.

Takaisinkelaus vuoteen 1999.

Opiskelin Heliassa (nykyinen Haaga-Helia) IT-tradenomiksi tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa. Olin ensimmäisessä työpaikassani (itse asiassa harjoittelussa mutta sinne jäin sen jälkeen myös töihin ja siirryin osa-aikaiseksi opiskelijaksi ja lopputyön tekijäksi), n. 50 hengen IT-firmassa, jossa oli kova tekemisen meininki. Asiota luotiin, tehtiin juttuja ensimmäistä kertaa, opeteltiin. Kun aloitin, minulle sanottiin: “no nyt sun pitäisi tehdä tällaisia sovelluksia Perl-kielellä”. En ollut sillä koskaan mitään tehnyt sillä koulussa oli tehty vain C:llä ja Javalla. No mikäs siinä, koodaus sinänsä oli edes vähän tuttua, sitten vaan kollegoiden, kirjojen ja internetin (silloinkin oli tosiaan netti) avulla oppimaan ja tekemään.

Meni aikaa, tuli seuraavia haasteita: “nyt pitäis kehittää tästä sit tuote”. Opettelin tuotekehitystä. “Nyt tehdään toinen versio mutta meidän alihankkijat toteuttaa”. Opettelin toimittajien koordinointia ja projektinhallintaa. “Nyt sit enemmänkin tehdään konffausta ja sä voisit tota asiakasrajapintaa vähän testailla”. Opettelin. “Java on nyt se mihin kannattais satsata”. Menin kursseille ja koulun penkille aiheesta.

Kelataan vähän nopeammin.

Seuraavassa työpaikassa: “No nyt tehdäänkin Javalla tosiaan tällaisia ja tällaisia juttuja”. Selvä. Opettelin lisää Javaa.

Seuraavassa työpaikassa: “Tässä on tällainen globaali monitoimittajaympäristö että näistä me tässä vastataan ja sit on nämä ja nämä business stakeholderit ja nyt tehdään viestinnän ja HR:n kanssa yhteistyötä”. Opettelin. Koordinoin. Vedin projekteja. “Nyt meidän pitää satsata siihen että näitä välineitä kanssa käytetään eikä riitä että vain teknologia toimii. Tarvitaan tällainen verkosto.” Perustin ja vedin globaalia verkostoa, joka koulutti uusia työtapoja. Koulutin itsekin. Opettelin analytiikkaa. Tein Powerpointeja ja kirjoitin blogitekstejä ja toimin evankelistana.

Sitten usean vuoden jälkeen halusin nähdä maailmaa enemmän eri kulmista taas ja siirryin konsultiksi. Ensin IT-konsulttina vuoden ja nyt kaksi vuotta sosiaalisen median konsulttina (pieni alansiirto IT:stä viestinnän suuntaan). Käytännössä nämä kolme vuotta ovat olleet kouluttamista, valmennusta, sparrausta, esiintymistä, kirjoittamista. “Meidän asiantuntijat pitäisi saada aktivoitua somessa”. No mietitään että mitä sille voisi tehdä, sparrataan ja koulutetaan ja linjataan tavoitteita.

Mitä kannattaa osata? 

Olen aina opetellut tekemään uusia asioita töissä. Ei ole koskaan ollut sellaista staattista ja hyvin selkeästi rajattua työnkuvaa, ainakaan kovin kauaa. Olen ollut hommissa sellaisissa paikoissa tai sellaisilla aloilla, joissa iso osa tekemisestä on ollut siihen aikaan uutta tai ei-valtavirtaa, eikä ole ollut valmista tiekarttaa että mitä opetella seuraavaksi. Suuri osa oppimisesta on tullut tekemällä oppimalla, ei kursseilta, vaikka kurssejakin on tullut käytyä. Joskus oppimisen tarve on ollut niin nopeaa, ettei ole ollut aikaa mennä kursseille vaan on pitänyt alkaa tekemään.

Siksi minusta on ehkä hieman hankala tajuta sitä että odotuksia tällaista ylhäältä annettua oppimislistaa kohtaan on. Ja toisaalta se on helppo ymmärtää, sillä olen usein kaivannut sitä että joku voisi kertoa että mitä kannattaa opetella seuraavaksi, jotta jotenkin pysyisi ajan tasalla.On ollut tarpeita, ongelmia on pitänyt ratkaista ja sitten sen mukaan on opeteltu tekemään tarvittavat jutut.neo  Jos olisi sellainen taito, jonka voisi kerran opetella ja sitten sillä voisi elättää perheensä niin kauan kuin tarvitsee. Jos olisi sementoitu työnkuva, jossa voisi vaan olla ja hioa rajattuja taitoja yhä paremmiksi.

Ei sellaisia taida olla? Toki tänä päivänä puhutaan siitä että elinikäinen oppiminen on välttämättömyys maailman nopean muutoksen vuoksi, mutta itse en ole nähnyt sellaista tilannetta työelämässä, milloin ilman sitä olisi pärjännyt.

Mitä sä osaat?

Jos nyt tulisi tuo otsikon kysymys vastaan niin olisi vielä vaikeampi vastata kuin 1999. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista yhtä tiettyä asiaa, joka olisi ollut määrittävä taito. “No, kaikenlaista on tullut tehtyä” kuulostaa jotenkin typerältä. “Olen moniottelija ja elinikäinen oppija” kuulostaa joltain lausepankin brändäyslausekkeelta.

En myöskään tiedä mitä seuraavaksi pitäisi oppia. Sosiaalinen media alana elää ja muuttuu, sen käyttötavat muuttuvat ja siihen liittyvien konsultointi/koulutuspalveluiden tarve muuttuu jatkuvasti. Olisi toki kiva jos tietäisi mutta ennustaminen on hankalaa. Kuuluisa Mary Meekerkin osaa katsoa mitä on tapahtunut viime vuosina mutta kuka tietää missä ollaan parin vuoden päästä? Ehkä pitäisi käydä joku kurssi AI-aiheesta? Jos opettaisi AI:n korvaavaan kouluttajat?

Kaikkea en tiedä mutta oppiminen, kirjoittaminen, kulttuuri, teknologia, viestintä ja hyvinvointi nyt ainakin kiinnostaa.

Miten sinä tiedät mitä oppia seuraavaksi? 

Kerro ihmeessä jos sinulla on joku kätevä tulevaisuuteen katsova oppimisstrategia?

Lopuksi vielä kirjavinkki niille, joita monipuoliset tekemiset ja oppiminen kiinnostaa, kirja nimeltä Neo-Generalist. Se on lohdullinen kaltaisilleni, joilla on monta eri kiinnostuksen kohdetta ja monenlaista välillä sekavankin tuntuista työhistoriaa. Sain vinkin Outi Ihanainen-Rokiolta, kiitos! Tuolla juttu kirjasta:

https://www.forbes.com/sites/danpontefract/2017/02/15/dont-be-afraid-to-call-yourself-a-neo-generalist/#3571c4873b08

Kuva liittyy tapaukseen sitä kautta että olen nyt vuoden opetellut pianonsoittoa. En ole vaihtamassa ihan äkkiä uraa ammattisoittajaksi mutta soittaminen on kivaa.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s