Ja kaaoksesta nousee Uusi Vaikuttava Työntekijä?

Olin eilen toteuttamassa yhtä unelmaani, eli puhumassa Musiikkitalolla ihmisten edessä aiheesta, josta olen vieläpä itsekin kiinnostunut: työn tulevaisuus, vaikuttava viestintä ja asiantuntijatyön murros.

Tai no, “unelma” on ehkä tätä tämän päivän työelämäpuhetta. Ehkä kyseessä on enemmän sellainen outo visio, jota en olisi ikinä kuvitellut tapahtuvan kun aloittelin työelämässä noin 1999 A.D. Olen introvertti (tai siihen vivahtava) ja tuohon aikaan olin myös aloitteleva koodari. Huom! ennen kuin koodaaminen oli KUUMAA. Koodasin kuin viimeistä päivää ja pahin painajaiseni olisi ollut asiakkaiden tapaaminen julkisesta esiintymisestä puhumattakaan. Ajatukseni oli: mieluummin keskityn tähän minkä osaan hyvin, eikö joku muu voisi hoitaa sen viestimisen ja myynnin ja markkinoinnin ja verkostoitumisen ja vastaavat ei-konkreettiset asiat? (koodauksen konkreettisuudestakin voidaan toki olla montaa mieltä)

Pikakelaus eiliselle, jossa väitin yleisön edessä (esitystilanteesta nauttien! Mitä tässä välissä tapahtui? Paljon.) että jos ihan oikeasti haluamme sitä mitä moni sanoo haluavansa, eli sellaisia vaikuttavasti viestiviä ja toimivia asiantuntijoita, meidän pitää panostaa siihen ihan erilaisella vakavuudella kuin tähän asti.

Tässä on tulevaisuuden työntekijän rekryilmoitus:

Henkilö siis tuntee asian, pystyy tekemään OIKEITA TÖITÄ, on monipuolisesti verkottunut, opiskelee jatkuvasti ja kertoo oppimastaan monikanavaisesti organisaation sisällä sekä ulkona, kehittää omaa alaansa, kouluttaa/opettaa muita, varaa aikaa keskittyneeseen työhön, on valmis milloin tahansa median haastateltavaksi, huolehtii palautumisestaan, on rakentava, harrastaa kehittävästi, on hyvä ystävä/puoliso/isä/äiti/tukihenkilö/omainen sekä tietysti pystyy viestimään VAIKUTTAVASTI missä tahansa mediaformaatissa tai livenä. Tämän keskellä hänellä on kokemus siitä että vie eteenpäin pitkällä tähtäimellä jotain itselleen tärkeää asiaa.

Eikä tämä ole sarkasmia.

Työn käsite yleensäkin on muuttunut. Tätä kaikkea yllä olevaa voi tehdä työsuhteessa, yrittäjänä, tutkijana, projekteissa, vapaaehtoistyössä ja missä tahansa. Onko olemassa valmis työpaikka, jossa tehdään kaikkea tätä? Yhdistyvätkö nämä taidot ja aktiviteetit yhdessä ihmisessä optimaalisella tavalla? Voiko tällaista kouluttaa koulujärjestelmässä? Onko kaikkien osattava kaikkea?

Sitran megatrendikorteista (Sitran sivuilta saat ladattua ne ilmaiseksi!) voisi kasata vaikka tällaisen täyskäden kuvaamaan työelämää nyt (on ehkä vanhanaikaista puhua erikseen työelämästä, sillä kyllähän vaikutukset ovat koko elämän kokoisia):

Kieltämättä kaipaan joskus siihen yksinkertaiseen maailmaan, joka jollain lailla oli läsnä vielä 1999: “yritä päästä Nokialle töihin.”

Se oli tavallaan se ohje siihen aikaan. Että jonnekin isoon firmaan vaan hommiin suoraan koulusta ja sitten voisi tehdä sitä asiantuntihommaa ja joku muu sitten hoitaisi ne muut asiat. En usko että siihen maailmaan on paluuta. Yritän parhaani mukaan pärjätä tässä nykyisessä ja tulevassakin. Se on usein vaikeaa, koska tulevaisuus vaikuttaa vieläkin kaoottisemmalta kuin nykyhetki.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Koetko työelämän kasvaneet vaatimukset innostavana haasteena vai ahdistavana painajaisena vai jotain siltä väliltä? Minkälaisia selviytymiskeinoja sinulla on?

Lopuksi vielä kuva Ouroboroksesta symboloimaan elämän (ja työelämän) jatkuvaa uudistumista.

 

Advertisements

2 thoughts on “Ja kaaoksesta nousee Uusi Vaikuttava Työntekijä?

  1. Puhutaan paljon siitä, että nuoret sukupolvet ovat vieraantuneet työelämästä. Latomasi lista superihmisestä, joka pystyy tekemään “OIKEITA TÖITÄ” tuntuu taas päinvastaiselta. Nykyinen työ on vieraantunut elämästä.

    Delegointi ja töiden jakaminen on parasta mahdollista resurssien käyttämistä sen sijaan, että jokainen työntekijä olisi valmis kaikenlaisiin tilanteisiin. Jos työntekijän tulee olla siviilielämässäänkin itseään kehittävä rakastava läheinen, ja viestiä tästä myös työpaikalla, olemme syrjäyttämässä valtaosan väestöstä työelämän ulkopuolelle tai valmiita leimaamaan heidät huonoiksi työntekijöiksi ja ihmisiksi. Tai sitten olemme menossa kohti amerikkalaistyyppistä feikkaamisen kulttuuria, jossa jokainen brändää itsensä superihmiseksi todellisuuden ollessa kaikkea muuta.

    1. Hyvä pointti. Mielestäni tosi paljon nykyisessä työelämäpuheessa on sellaista unelmahöttöä ja hillitöntä hehkuttamista, vähän kuten teatteria. Oikea arki on kuitenkin usein ihan erilaista.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s