Muutos vai digimuutos? Missä ero?

Sain luettavakseni Timo Savolaisen ja Kati Lehmuskosken kirjan “Digimuutos.fi – 10 huippujohtajan tarina muutosjohtamisesta” ja tässä siitä heränneitä ajatuksia. Linkki kirjan lisätietoihin jutun alla.

Disclaimer: en kirjoita kirja-arvosteluja enkä muutenkaan lupaa mitään tietynlaisia juttuja. Luen kuitenkin mielelläni erilaisia kirjoja tämänkin blogin aihepiiriin liittyen, eli jos haluat keskustella yhteistyöstä niin ole rohkeasti yhteydessä.

Mikä ihmeen digimuutos?

Erinomainen kysymys. Olen seurannut digitalisaatio-puhetta kauan ja se on aina tuntunut yhtä vieraalta, sillä vaikka en olekaan “diginatiivi”, en ole koskaan ns. aikuisiällä ollut pelkästään analogisessa työssä. Oikeastaan olen vuodesta 1999 tehnyt internetissä töitä koodaten, säätäen ja kouluttaen. Siksi puhe siitä, että NYT TULEE DIGIMUUTOS tuntuu jotenkin hölmöltä.

Kirja ei onneksi ollut tällaista ympäripyöreää puhetta vaan asiaa lähestyttiin hyvin erilaisten yritysten tarinoiden kautta. Eli miten joku tietty yritys on onnistunut uudistamaan toimintaansa ja mitä haasteita on tullut vastaan sitä tehdessä. Erityisen kiinnostavaa se on silloin kun ei puhuta jostain aineettomasta tuotteesta.

Toimintaympäristön muutos pakottaa digitaalisuuteen

Tuokin otsikko kuulostaa typerältä mutta se on kuitenkin mielestäni lähempänä olennaista juttua, joka kirjankin tarinoissa tulee esille. Tapahtuu jotain, jonka yli ei voi mennä pelkästään jatkamalla entiseen tyyliin. Esim. jos on myynyt vain paikallisesti tuotteita ainoana kauppana, ja yhtäkkiä asiakkaan tilaavatkin vastaavia suoraan verkkokaupasta niin onhan siinä tietynlaisia ongelmia edessä. Tavallaan kyse ei ole siitä että digiä tehtäisiin digin takia vaan siksi että pitää tehdä sitä mikä toimii.

Muutos on vaikeaa koska elämä on pelkkää jatkuvaa muutosta

Jatkuva ristiriita minkä tahansa tekemisen suhteen tulee näkyviin kaikissa kirjan tarinoissa. On olemassa joku asia, jota jo nyt tehdään niin hyvin kuin osataan. On rutiineja, johtamisjärjestelmiä ja niitä tukevia toimintoja. Sitä arkea, joka tuo leivän pöytään.

Sitten on jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla muuttuvaa ympäristöä, johon pitäisi reagoida. Tai mielellään toki seurata oman alan kehitystä ja suuria megatrendejä ja hiljaisia signaaleja, jotta voisi myös tehdä muutoksia etukäteen. Teetkö sinä tällaista seurantaa aktiivisesti itse? Kuinka usein, päivittäin, viikottain, kuukausittain?

Koska kukaan ihminen tai mikään yritys ei leiju jossain optimaalisessa tilanteessa, isojen nopeiden muutosten tekeminen on hankalaa, jos niitä ei ole ihan pakko tehdä. Jokainen tietää miten vaikeaa on aloittaa vaikka venyttely tai keskivartalon vahvistaminen ennen kuin sairastuu tai loukkaantuu vakavasti, jonka jälkeen se on pakollista edes siedettävän elämän ylläpitoon.

Lisäksi haasteena  on se että muutos on jatkuvaa. Ei ole mitään yksittäistä DIGIPORRASTA, jonka kaikki organisaatiot tai ihmiset astuisivat yhdessä, vaan jokaisella on täysin uniikki tilanne, josta pitäisi selviytyä.

Miten voi varautua tulevaan?

Kukaan ei oikeasti tiedä. Voi periaatteessa tapahtua mitä tahansa. Tykkään eniten tästä asenteesta, joka on lainaus kirjasta:

“Etsi jatkuvasti keinoja myös itse uudistua ja varmista, että omat olemassa olevat ajatusmallisi eivät rajaa pois tulevaisuuden mahdollisuuksia.”

Ehkä aika, jossa elämme, pakottaa omaksumaan joustavia ajatusmalleja ja ikäänkuin hyväksymään sen että mikään ei ole oikeastaan koskaan valmista, vaan elämme jatkuvassa kokeilun ja beta:n tilassa. Se ei ole välttämättä yksinkertainen juttu, vaikka kuulostaakin itsestäänselvyydeltä. Ihminen kaipaa turvallisuuden ja jatkuvuuden kokemusta, jotta ei eläisi koko ajan ylivirittyneessä tilassa. Ja turvallisuuden tunne mahdollistaa “innovoinnin” ja luovuuden. Tämä on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa että jokaisen organisaation ja ihmisen ympärillä tapahtuu jatkuvasti suuria muutoksia.

Kirjassa tulee esille asia monen yrityksen tarinan kautta, siitä miten muutosjohtaminen on hankalaa. Siitä on kirjoitettu miljoonia kirjoja, ja mietin lukiessani että miten voisi olla erikseen muutosjohtamista, kun elämä näyttäytyy jatkuvana muutoksena? Miten voisi johtaa sellaisia ihmisiä muutokseen, jotka eivät esimerkiksi ole valmiita opettelemaan uusia asioita? Miten yleensä voi välittää muutokseen (tai oikeastaan jatkuviin muutoksiin) liittyvää välttämätöntä motivaatiota ponnisteluun ja uudistumiseen?

Motivaatio, osaaminen ja epäonnistumisen pelko

Kirjan tarinoissa tuleekin esille se, että digimuutos on ehkä nyt juuri ajan henkeen sopiva termi mutta kyse on loppujen lopuksi siitä että yksinkertaisesti on välttämätöntä muuttaa jotain organisaation ja ihmisten tekemisessä, jos halutaan selvitä hengissä.

Ytimessä on siis itsensä ja muiden ihmisten motivaatioon vaikuttaminen. Miksi kukaan muuttuisi muuttumisen takia? Jos joku asia ei ole välttämätön oman selviytymisen tai laumaposition kannalta, se jää helposti tekemättä. Digitalisaatioon liittyen esimerksi on uskomatonta, että yhä vuonna 2017 ei ole millään tavalla itsestäänselvää että ihmisillä, jotka ovat työelämässä, olisi edes alkeelliset perus-digitaidot (ihan siis tietokoneen, mobiililaitteiden ja internet-palveluiden käyttötaidot) hallussa.

Toisin sanoen, emme ole onnistuneet motivoimaan näiden taitojen opettelua tarpeeksi. Mitä tekemistä tällä on digimuutoksen kanssa? Muutos on sitä vaikeampaa, mitä vieraampi se uusi asia on. Ihminen tykkää tutuista asioista. Jos ei ole koskaan opetellut käyttämään tietokonetta tai mobiililaitetta kunnolla, voi olla vaikeaa ymmärtää omia asiakkaita, jotka tilailevat puolihuolimattomasti verkkokaupoista tuotteita bussimatkalla. Silloin on vaikeaa asettua toiseen näkökulmaan omista palveluista. Tai jos on onnettomuudekseen joutunut käyttämään mobiililaitetta, jossa ei ole ollut mahdollista käyttää vaikkapa mitään moderneja kommunikaatiosovelluksia niin voi olla vaikea ymmärtää miten joku voi tehdä jotain sellaista.

Se johtaa siihen, että mieluummin pysyy irti palveluista, ettei näyttäisi hölmöltä kun ei osaa ja pelkää mokaavansa. Tämä on mielestäni yksi ihan selkeä iso este yleisellä tasolla digimuutokseen liittyen. Kyseessä on siis iso rakenteellinen ongelma koko yhteiskunnan tasolla, joka vaikuttaa yksilöiden kautta moneen eri organisaatioon, kuten tämäkin lainaus kertoo:

“Digitalisaatio vaikuttaa kaikista eniten yksilöihin, ihmisiin ja koko yhteiskuntaan, vaikka digitaalinen transformaatio kuvataan usein organisaatiomuutoksen kautta.”

Yhteenveto

Suosittelen kirjaa jos aihepiiri ja kiinnostavat yritystarinat sen ympärillä kiehtovat. Tykkäsin siitä että esimerkit olivat erilaisia eikä digitaalisuutta hehkuteta perusteettomasti sen itsensä takia vaan osana isoja muutoksia. Joskus tuntuu että monet ovat lukeneet John Cotterinsa liian hyvin ja tuovat esiin sitä että nyt juuri on tosi kova kiire digitalisoida kaikki (sense of urgency). Se menee joskus hyperventiloimisen ja yliyksinkertaistamisen puolelle. Jokaisella on kuitenkin se oma yksilöllinen  polku kuljettavana, enkä usko että hätäily on aina se paras ratkaisu.

Silti, tykkään myös tuosta seuraavasta lainauksesta, joka mielestäni koskettaa meitä ihan kaikkia ihan jo yleissivistyksenkin ja mielen virkeyden takia, ja johon on hyvä päättää tämä teksti:

“Täytyy koko ajan pohtia, mitä seuraavaksi, jos haluamme menestyä myös tulevaisuudessa.”

Täällä lisätietoa kirjasta:

http://www.digimuutos.fi/

Kuva ei liity oikeasti tapaukseen, se on osa postikortista, jonka ostin DDR-museosta viime viikolla.

Sen kuvateksti voisi kuitenkin olla “Mikä ihmeen digimuutos? En tiedä mutta parempi suojautua.”

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s