Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi ja työajan seuranta

“En ole numero, olen vapaa ihminen!” The Prisoner TV-sarjan päähenkilö

Tarkoitus on tässä kirjoituksessa pohtia onko työajan seuraamisesta meille mitään hyötyä hyvinvoinnin näkökulmasta, pohjautuen omiin kokemuksiini 17 vuoden tietotyön tekemisen jälkeen.

Työajasta sanottua

“Olisi hyvä jos asiantuntijat/tietotyöntekijät kirjaisivat ylös työtuntinsa, jotta saisimme kokonaiskuvan mihin se aika oikeasti menee.”

“Sen ajan, mitä vuodessa käytin työajanseurantajärjestelmien kanssa kikkailemiseen, olisi voinut käyttää vaikka johonkin oikeasti hyödylliseen työhön.”

“Tosi kätevää tämä nykyaikainen joustava työ, kun voin tehdä töitä kotisohvalla, kahvilassa, toimistossa, junan vessassa ja bussissa.”

Paljon  muutakin sanotaan mutta tässä pari irrallista kommenttia. Mennään seuraavaksi vähän kiertoajelulle kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja palataan sen jälkeen näiden yhtymäkohtiin.

Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi

Olin kuuntelemassa hiljattain Pekka Pohjakallion esitystä aiheesta ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Siinä hän nosti esille sen, että jos ihminen tietää mitä elämässä haluaa saada aikaan, hänen on helppo siinä samalla “motivoitua” huolehtimaan kokonaisvaltaisesti omasta hyvinvoinnistaan.

Esim. haluan itse olla läsnä lapsilleni ja perheelleni niin kauan kuin mahdollista. Kuulostaa suhteellisen yksinkertaiselta, eli käyn töissä ja sitten kotiin (Aamulla töihin, illalla himaan -biisi bändiltä Ydinperhe sopii tämän lauseen taustamusiikiksi) olemaan läsnä. No, eihän se riitä. Läsnäoloon liitty se missä kunnossa olen, jaksanko oikeasti kuunnella ja keskustella ja tehdä asioita yhdessä perheeni kanssa? Jos teen liikaa töitä, nukun huonosti, en liiku lainkaan, syön pelkkää roskaa, minusta ei ole seuraksi. Silloin olen vain paikalla palautumassa mutten välttämättä läsnä. Lisätään tähän vielä tilanne, jossa olisi tosi kovat ja stressaavat työolot, joita joudun miettimään kotonakin, tai missä tahansa olenkin.

Yhtäkkiä simppeli tehtävä onkin vaikea. On kuitenkin helppo motivoitua menemään aikaisemmin nukkumaan kun se liittyy isompaan tavoitteeseen. On myöskin selvää, miksi on hyödyllistä pyrkiä olemaan utelias liittyen omaan kehittymiseen yleensä ja toki töihin littyen. Kun opin uusia asioita, pystyn tekemään työni paremmin, josta johtuen saan onnistumisen kokemuksia, joiden takia itselläni ja työkavereillani ja firmallakin menee paremmin pitkässä juoksussa. Harrastan vapaa-ajalla erilaisia asioita ja pyöritän omia projekteja, koska ne ovat itsessään mielekkäitä ja koska saan niistä virtaa elämään yleensä, en vain “työelämään”. Ja silti väitän että olen “parempi työntekijä” tämän takia.

Jo Itä-Saksan legendaarinen valmentaja Dietrich Harre kirjoitti että jos haluaa olla hyvä urheilija, koko elämän tasapaino on huomioitava, kaikki ihmissuhteista, ruuan kautta lepoon, työhön ja harjoitteluun liittyen. Ihmisestä ei voi ottaa irti jotain palasta ja työntää sitä eriteltävään muottiin, joka laboratoriokokeen lailla suoriutuisi irrallaan elämän kokonaisuudesta.

Muutenkin urheilukuvioissa ymmärretään kokonaivaltaisen kuormituksen ja kuormituksen kumulatiivisen vaikutuksen päälle. Miksei työelämässä?

Miten ihminen kokonaisuutena liittyy työajan seurantaan

Yksi motiivi seurata tietotyöläistenkin työaikoja on lakien ja perinteiden ja erilaisten raportointien lisäksi ihmisen itsensä suojaaminen itseltään. Esimerkiksi kertyvä työaikapankki voi kertoa työnarkomaniasta kärsivälle tai ainakin tämän esimiehelle että nyt alkaa lähteä taas mopo käsistä, kun kaikenlaiset rajat paukkuvat ja toinen vaan väkisin painaa eteenpäin.

Ei ole mitenkään harvinaista että ihminen ei tunnista omaa uupumustaan ennen kuin on liian myöhästä, varsinkin jos on yhtään taipumusta oman arvostuksen antaisemiseen raatamalla tai kärsimällä. Se on sitten ihan toinen asia että auttaako joku numero jossain järjestelmässä tähän asiaan, jos ongelmaan ei vaikka kukaan työyhteisöstö uskalla puuttua, tai jos puuttuminen ei johda ihmisen omaan oivallukseen.

Työaika ei kerro mitään laadusta, keskittymisen tasosta tai tuotetusta arvosta

Työajan seurannassa on muitakin asioita, jotka menevät ristiin sen asian suhteen että olemme ihmisiä ja sitä kautta inhimillisiä olentoja, halusimme tai emme. Emme ole robotteja, vielä. Otetaan yksi työtunti, joka on kirjattu järjestelmään jollain sovitulla nimikkeellä. Se työtunti on kulunut, se on iäksi mennyttä historiaa ja nyt se on dokumentoitu järjestelmään ja raportti näyttää siltä miltä pitääkin.

Oliko se työtunti arvoa tuottava? Oliko jokainen minuutti siitä tunnista keskittynyttä tekemistä? Oliko sen tunnin aikana keksitty idea oikeasti käyttökelpoinen? Jos ihminen olikin todella väsynyt edellisen viikon treeniputken ja pitkien työpäivien takia, eikä tuon tunnin aikana oikeastaan pystynyt keskittymään kuin vaikka 15 minuutin ajan ja senkin puoliväkisin, ja loput ajasta menikin kursorin siirtelyyn ruudulla?

Pointti: ihmisen kyky suoriutua vaihtelee voimakkaasti kuukausittain, viikottain, päivittäin, tunneittain tai minuuteittain. Tai no ainakin tämä on oma kokemukseni, on toki vaarallista yleistää.

Joskus myös “aika tiivistyy”. Joku pitkään roikkunut tärkeä asia tulee hoidettua vartissa, vaikka on itse “budjetoinut” siihen kaksi tuntia. Nyt kuitenkin työajanseurantaan tuntuisi hölmöltä kirjata se vartti, varsinkin jos se tieto menee jonnekin muuallekin kuin sisäiseen käyttöön. Tokihan siihen 15 minuutin arvon tuotannon pyrähdykseen on vaikuttanut ehkä jo useiden päivien aikana tehdyt aliajuiset mietinnät tai keskustelut muiden kanssa tai luetut artikkelit, joita ei tietenkään voi merkata minnekään koska kuka kirjaisi kaikki ajatuksensa järjestelmään?

Miten ihminen voi huolehtia hyvinvoinnistaan numeroiden avulla?

Näin tarkka numeroiden pohtiminen kuulostaa ja tuntuukin ihan absurdilta. Eihän kukaan näitä tällä tavalla mieti! Ne tunnit nyt vaan kirjataan koska näin on käsketty ja koska niistä saadaan raportteja ja koska miten muuten voidaan tietää tehdäänkö mitään hyödyllistä ja koska näin on aina tehty.

Niinpä. No, ehkä sitten vaan kirjataan. Ei kai siitä nyt voi sentään luopua koska se on perinne. Mutta entäs se hyvinvointi? Työajan seuranta on hoidettu, eli tiedän kuinka paljon tunteja elämästäni on kulunut erilaisiin tehtäviin, ja nyt sitten pitää muistaa nukkua tietty tuntimäärä, treenata tietty tuntimäärä, sosialisoida tietty tuntimäärä ja harrastaa kulttuuria tietty tuntimäärä. Voin tehdä vaikka koko elämästäni excel-taulukon, josta näen VOINKO HYVIN! Mahtavaa!

Ai niin mutta jos näissäkin asioissa pitää huomioida laatu? Apua! Esim. jos treenaan ihan liian kovaa ne tunnit joita treenaan, tai jos nukun tosi huonosti, järjestelmäni pettää.

Numerot, eivät pelkästään paha

Mikään ei ole mustavalkoista, eivät edes numerot. Voi ajatella vaikka sitä että miten niihin suhtautuu. Voi ajatella niiden tarjoavan hälytyksiä tai raja-aitoja, joiden sisällä toimiessa menee suhteellisen hyvin. Esim. jos työaika pysyy 6-9 tunnin haarukassa päivittäin ja uni 7-8 tunnin haarukassa päivittän keskimäärin pitkällä juoksulla niin on edellytyksiä siihen että pysyy toimintakuntoisena, varsinkin jos vapaalla “lataa” itseään laadukkaasti eri tavoilla. Olettaen tietysti että työ on sopivan haastavaa jne.

Isoissa kokonaisuuksissa pienellä näpertelyllä ei ole mitään merkitystä, eikä joku vartti sinne tai tänne ole tärkeä. Oleellista ehkä onkin miettiä sitä että jos tällaisen perustason asiat ovat jokseenkin reilassa, saako itse aikaan sitä mitä elämässä haluaa saada aikaan? Tuotanko arvoa jollekin?

Tavoitteet vs tunnit

Oma toiveeni olisi että tulevaisuudessa keskityttäisiin tavoitteisiin ja aikaansaatuihin asioihin tuntien tuijottamisen sijaan. Ja tämä oikeastaan sekä töissä että vapaalla. Tavoitteita voisi tarkastella aika useinkin, ja niitä keinoja, millä niitä kohti voisi mennä. Samoissa tarkistuspisteissä voisi katsoa että miten elämä yleensä kulkee, onko pahoja ongelmia tai esteitä, tuleeko palautumisesta huolehdittua tarpeeksi ja ovatko “kotiasiat kunnossa”.

Lopetan tältä erää tähän. Kerro ihmeessä mielipiteesi aiheeseen liittyen kommenteissa tai Twitterissa tai missä huvittaa! Oli tarkoitus tehdä lyhyt ja naseva mutta nyt kävi niin että tuli paljon jäsentelemätöntä.

Tässä musiikiksi The Prisoner -sarjan tunnari:

 

img_4435

 

Advertisements

One thought on “Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi ja työajan seuranta

  1. Täyttä asiaa. Jollakin haarukalla tavoitteeseen tarvittavaa aikaa pitää arvioida jotta voidaan suunnitella kunkin tulevien töiden määrä. Mutta sen arvioimiseen ei tarvita jatkuvaa seurantaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s