Some oppimisympäristönä – toimiiko vai ei?

Janne Gylling kirjoitti hauskasti somesta ja varsinkin vinkin kohta uusien näkökulmien aktiivisesta etsinnästä laittoi miettimään omia rutiineja. Ajattelin sen pohjalta kirjoittaa selkeästi ei-hauskan jutun mutta kuvituskuvaksi laitan jotain sokerista Jannen mieliksi.

  1. Lue kerran viikossa sellainen blogikirjoitus joita et yleensä lue

Sosiaalinen media on periaatteessa ihanteellinen oppimisympäristö ja -verkosto. Harold Jarche on kirjoitellut aiheesta paljon hienoilla diagrammeilla varustettuja juttuja, kannattaa goolettaa: personal learning environment, personal learing network

Somen ongelma oppimisverkostona on inhimillisyys ja rutinoituminen. Mitä ihmettä se tarkoittaa? Oletetaan että olen kerännyt vuosien varrella eri syistä seurattavia tilejä Twitteriin, Facebookiin ja LinkedIn:iin. Eikä tarvitse edes olettaa vaan näin on ihan oikeasti käynyt. Huom! puhun seuraamisesta nyt siinä mielessä että näitä tiettyjä tilejä olen keräillyt koska niillä on ollut jotain itselleni oppimisen / ammatin kanssa mielenkiintoista annettavaa. Ihan erikseen ovat sitten kaverit, kontaktit, yleensä ihmiset, joiden kanssa on muuten vaan kiva vaihtaa välillä ajatuksia eri kanavien kautta. Ja kyllä, tässä dialogissa usein oppii paljon mutta se nyt ei ole tämän bloggauksen aihe.

No, kuka tahansa ymmärtää että aluksi tuollainen laadukas seurattavien lista alkaa aika pian antaa paljon hyötyjä, sillä kun seuraa jotain hyvää sisällöntuottajaa tai kuratoijaa, omaan virtaan alkaa tulla paljon hyviä juttuja. Kuitenkin, samalla lailla ajan kanssa, kun massa kasvaa, kaiken turhan sokerimössön osuus sisällöstä kasvaa, ja niitä hyviä juttuja on vaikea erottaa kaikkien lainausten ja eläinvideoiden seasta (nämä eivät ole sinänsä huonoja asioita mutta osuvat eri tarpeeseen kuin oppimiseen). Kyllä, Twitter -seurattavia kannattaa ajoittain karsia mutta kun niitä on todella paljon, siihen ryhtyminen tuntuu ajan haaskaukselta, joten teen sitä liian harvoin.

Ensiapuna listat, haut ja ryhmät

Seuraava askel on rakentaa Twitteriin ja Facebookiin listoja, joille laitetaan vain tietyn aiheen parhaat lähteet. Esim. itselläni on tolkuttoman paljon seurattavia Twitterissa, joista vain harva tuottaa millään lailla relevanttia sisältöä oppimisen kannalta. Eli jotain uusia tai mielenkiintoisia näkemyksiä tietyistä aiheista. Siispä, olen tehnyt erilaisia listoja, joille on listattu vain näitä parhaita tilejä. Listaa vilkaisemalla saa hyvän kattauksen hyvään sisältöön. Sama mekanismi toimii onneksi myös Facebookissa. LinkedIn:ssä ikävä kyllä ei ole listoja.

No, tämäkin toimii vain tiettyyn pisteeseen asti, vaikka onkin aivan loistava apuväline. Listoja pitäisi aina silloin tällöin muistaa päivittää, ja itse teen sitä liian harvoin.

Lisäapuna kuratointipalvelut

Onneksi on myös olemassa erilaisia kuratointipalveluita. Feedly on kätevä siihen, että itse voi kerätä sinne kaikista maailman blogeista juuri ne oppimisen kannalta parhaat blogit. Ja niitä voi ryhmitellä erilaisiin listoihin aiheiden tai muiden kriteerien mukaan. Sillä tavalla pääsee parilla klikkauksella vaikka 5 parhaan some-aihetta käsittelevän blogin äärelle ilman hidasta eri sivustoilla hyppimistä. Feedlyn haaste on tietenkin myös näiden eri listojen ylläpito, eli välillä olisi syytä karsia kaikkia sinne kertyneitä blogeja.

Mobiilissa käytän Flipboard -palvelua, joka on puoliautomaattinen kuratointipalvelu. Sinne voi määritellä avainsanoja, joiden perustella sovellus hakee aina uusimpia juttuja isolla skaalalla. Parhaiten sieltä löytyy englanninkielistä materiaalia, mikä on somen suhteen ok sillä sieltä tulee useimmiten uusimmat jutut. Flipboardin taustaan ei pääse itse vaikuttamaan, eli tavallaan on luotettava siihen että sen lähteet ovat kattavat, ja tähän mennessä olen ollut tyytyväinen.

Inhimillisyys ja rutinoituminen

Missä se ongelma sitten on? Äsken kuvasin kivoja ja käteviä tapoja mennä suoraan eri palveluiden kautta parhaan tiedon lähteelle oppimaan uutta. No, helposti sitä rutinoituu tiettyyn tapaan käyttää somea. Esim. siten että avaa perusvirran Twitterista, selailee sitä ja reagoi joihinkin satunnaisiin juttuihin, ilman että edes vilkaisee niitä vaivalla tekemiään listoja. (mobiilissa kannattaa muuten harkita Tweetbotin asentamista, sillä siinä pääsee listoihin ja hakuihin käsiksi paljon nopeammin kuin perussovelluksella) Sama Facebookin kanssa. Ja se että ei vilkaise Feedlyä tai Flipboardia kuin harvoin, vaikka sieltä löytyykin parhaat jutut listojen lisäksi. Ja se että kun selaa jotain perusvirtaa, harhautuu siihen liian pitkäksi aikaa ja hetken päästä on nähnyt paljon hauskoja juttuja eikä ole oppinut mitään uutta.

Eli, käytän somea paljonkin oppimisalustana ja -verkostona mutta siivoan listojani ja seurattaviani liian harvoin ja etsin liian harvoin ihan toisen näkökulman tekijöitä. Toiseen näkökulmaan käytän romaanien tai yleensä fiktion lukemista / katsomista. Esim. Black Mirror -sarja Netflixissä tuo teknologiaan ja someen todella monipuolisia näkökulmia, sellaisia, joita ihan liian harvoin saa lukea alan blogeista.

Miten sinä huolehdit tuoreiden näkökulmien etsimisestä?

Jannen kirjoitus alla:

http://digitalistnetwork.com/sokerihuurrettu-some/

IMG_0549

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s