Olin poika joka luki #pojatkinlukee #kirja

Tykkään tosi paljon Mikko Toivasen projektista #pojatkinlukee (tsekkaa kaikista kanavista tuolla hashtagilla niin saat tietää mistä on kyse jos et muka jo tiedä) ja haluan osallistua siihen edes bloggaamalla. En voi edes vitsillä sanoa itseäni enää pojaksi mutta olen ollut poika, ja olin poika joka luki. Nyt siis olen aikuinen mies, joka lukee pirullisen paljon hyviä kirjoja, ja joka tiedostaa etten koskaan ehdi lukemaan kaikkia hyviä kirjoja sillä niitä on niin paljon ja koko ajan löytyy lisää.

Tähän voisin listata kaikki sellaisia yleisiä hyötyjä, joita lukemisesta saa mutta ne on käyty läpi jo moneen kertaan. Omalla kohdalla lukeminen on nyt ja on aina ollut sekä seikkailua, ajatusten akrobatiaa, aivojen hierontaa, muiden näkökulman ymmärtämistä (tai sen yrittämistä), viihdettä, itsensä haastamista ja ajan tappamista. Muun muassa siis. Tässä vähän sekalaisia ajatuksia siitä mitkä asiat saivat minut lukemaan.

Miten ajauduin lukijaksi?

Kun olin pieni, kävimme vanhempien kanssa viikottain lähistölle tulevassa kirjastoautossa. Siihen aikaan pienessä kotikaupungissani oli vain yksi kirjasto, joten keskustan ulkopuolella kiersi kerran viikossa sellainen bussin näköinen auto, josta sai lainata kirjoja. Uskon että iso vaikutus lukemisen aloittamiselle oli siinä että kävimme siellä yhdessä ja säännöllisesti. Sinänsä vanhempani eivät ole koskaan olleet mitään himolukijoita mutta kannustivat siihen kyllä, ja minulle myös luettiin ihan pienenä iltasatuja.

Kummitätini perhe oli kovia lukijoita, ja he olivat tai ovat vieläkin monipuolisia keskustelijoita. Ajattelin aina jotenkin että jotenkin lukeminen varmasti liittyy tähän keskustelukulttuuriin ja ihailin sitä, ja sekin vaikutti siihen että haluasin lukea.

Myöhemmin herkässä teini-iässä luin paljon, ja yksi siihen vaikuttava seikka oli sekä muutamien tärkeiden isompien poikien lukuinto sekä se fakta että ylimaskuliiniset idolini Henry Rollins ja Glenn Danzig olivat molemmat kovia lukumiehiä. Tässä alla olevassa videossa “Henkka” hauskasti kertoo että häntä kiinnostavat lukevat naiset:

Olen samaa mieltä Henryn kanssa siitä että tykkään siitä että ihmisillä on mielipiteitä ja että kirjat herättävät ajatuksia. Siksi tykkään lukea kaikenlaista. Näin ei ole ollut aina.

Horror, just horror

Lapsuuden Enid Blyton -kauden jälkeen siirryin jossain vaiheessa nuoruutta lukemaan pelkkää kauhua, ja siinäkin vain Stephen Kingiä ja H.P. Lovecraftia. Sitten jostain tuli vastaan Clive Barkerin Veren kirjat ja huomasin että ahaa, tuollaistakin voi tehdä, yllättävää ja virkistävää. Toisaalta, King on edelleen mielestäni tosi hyvä tarinankertoja, osaa tehdä hyvän kirjan ihan  mistä kummallisesta aiheesta tahansa, vähän kuten Murakami.

Lipsahdus isommille areenoille

Ajauduin aiheesta, kuten kirjoistakin tulee ajauduttua toiseen. Kauhuharrastus johti minut puolivahingossa ns. laadukkaamman kirjallisuuden pariin. Amerikan Psyko ilmestyi ja kiinnostuin välittömästi koska sen varoiteltiin (ihan aiheesta) sisältävän tolkuttoman kohtuutonta väkivallan ja seksin yksityiskohtaista kuvausta. Siinä ekassa suomenkielisessä painoksessa oli jopa sellainen “varoitusleima”.

Luin kyseisen Bret Easton Ellisin mestariteoksen ja lamppu syttyi päässäni: tämä kertoo meidän maailmastamme ja arvoistamme, väkivalta ei olekaan pääosassa. Kirja oli siihen asti lukemistani kriittisin länsimaisia ihanteita kohtaan ja tajusin miten paljon asioita voi kirjan välityksellä tuoda esiin. Se toimi kuin porttiteoriassa: hakeuduin “vaikeampien” kirjojen pariin.

Keskitysleirikirja oli märkä rätti kasvoille

Psykosta tulee mieleen yksi aikaisempi ajatteluun isosti vaikuttanut kirja: Polttouhrit. Se kertoi arvattavasti natsien keskitysleireille joutuneen perheen tuhoutumisesta ja osittaisesta selviytymisestä. Luin sen joskus yläasteen alussa, kun kavereiden kanssa oltiin tutustuttu sitä ennen Hitlerin toimintaan ja jopa vitsailtu aiheesta koska siinä oli jotain provokatiivista siinä iässä. Kirjan lukemisen jälkeen muistan kun kävelin häpeissäni ja oksennus kurkussa ja mietin miten joku voi ihannoida sellaista toimintaa. Vieläkin muistan sen tunteen kun luen vaikkapa netistä joidenkin pölvästien totalitarismin tai syrjinnän ihailua, varsinkin jos on kyse aikuisista ihmisistä.

Vaarallinen nobelisti turmeli lopullisesti

Jose Saramagon Tarina sokeudesta, jonka luin joskus parikymppisenä avasi lopullisesti estot tutustua muihinkin kuin amerikkalaisiin ja suomalaisiin kirjoittajiin. Eikö olekin huvittavaa miten rajoittunut sitä voi olla? No, se vaati kuitenkin sen yhden hyvän, jotta uskalsi sukeltaa ei niin tuttuihin kirjoihin. Sen jälkeen olen yrittänyt aina jaksottain hakea uusia kulmia lukemiseen erilaisilla projekteilla.

Pari vuotta sitten luin n. 40 länsimaisen kirjallisuuden klassikkoa eri listojen pohjalta. Se oli myös silmiä avaavaa sillä tietenkin suurin osa oli ihan ansaitusti klassikkoja ja törkeän hyviä tarinoita. Samalla moni uusi kirja aukeaa ihan eri lailla sillä moni kirjailia on kova lukemaan ja kirjojen sisäkkäisiä viittauksia on hauska bongailla.

Näistä parista esimerkistä tulee esiin yksi hienoimpia juttuja lukemisessa: voi hämmästyä todella ja huomata että on olemassa joku ihan toinen näkökulma elämään, jota ei vaan ole tullut ajatelleeksi. Rikkautta ajatteluun ja joskus märkä rätti naamalle!

Kirjat ja lukeminen kulttuurina

Tykkään lukea tekstejä ja katsella kuvatuotantoa eri formaateissa. Ärsyynnyn helposti turhasta luokittelusta esim. korkeakirjallisuuteen ja alempaan kirjallisuuteen. On sille varmasti jotain perusteita tutkimuksessa jne mutta näin nauttijana se vie helposti ilon. Luen sekaisin sarjakuvia, dekkareita, klassikkoja, palkittuja kirjoja, “bisneskirjoja”, helppoja, vaikeita jne ja tietysti paljon tekstiä netistä ja mistä nyt ikinä. Minua ei kiinnosta tekstin luokitus vaan se mitä se herättää pohtimaan tai tuntemaan. Lukeminen kannattaa aina, kuten Donner sanoi, uskon.

Lukemisesta en luovu niin kauan kuin pystyn sitä tekemään ja kirjastojen puolesta olen valmis nousemaan barrikadeille. Haluaisin että mahdollisimman moni pääsisi kiinni hyviin kirjoihin ja teksteihin, ja haluan tehdä sen asian eteen sen minkä voin. Ihan käytännön tasolla käyn lasteni kanssa kirjastossa viikottain ja luen pojalleni iltasatuja (tytär on omasta mielestään siihen jo liian iso) Olen jopa valmis nolaamaan itseni Snapchat -videoilla lukemisen vuoksi 🙂

Huom! Hyvällä tarkoitan edellä sellaista mikä laittaa ajatukset ja tunteet juoksemaan, ei välttämättä sellaista mikä on jonkun “tahon” mielestä hyvää.

Tsekkaa myös alta Mikon hyvä listaus siitä mikä auttaa löytämään niitä hyviä kirjoja. Henk koht suositteleminen on siellä mukana ja sitä kautta itsekin olen löytänyt huippua lukemista.

1) Jokaiselle tulisi löytää yksilöllisesti valittu kirja, jonka aihepiiri kiinnostaa lukijaa.
2) Valitun kirja pitää olla tasoltaan sopiva, eikä sen tarvitse olla taiteellisesti korkeatasoinen.
3) Lukevan aikuisen malli on tärkeä, erityisesti isän.
4) Olisi myös tärkeää saada positiivisia roolimalleja. Kirjan pitäisi näkyä ja kuulua yhteiskunnassamme sellaisten käsissä, joita nuoret muutenkin ihailevat.

http://rosvot.fi/kalenterikarju/pojat-ja-lukeminen-miten-saada-pojat-lukemaan

Oma Goodreads -listani on tässä, tsekkaa sieltä jos löydät jotain kiinnostavia kirjoja:

https://www.goodreads.com/review/list/29053323-marko-suomi?shelf=read

Lukemisen iloa kaikille!

karisman

 

 

Advertisements

2 thoughts on “Olin poika joka luki #pojatkinlukee #kirja

  1. Hei Marko! Hyvä postaus. Luinkin tän jo aiemmin, mutta ajattelin tulla vielä jättämään kommentinkin. Itsellenikin juuri tuo Bret Easton Ellisin Amerikan Psyko oli yksi niitä tärkeitä “vakavampia” ja “aikuisempia” kirjoja, joita tulin lukeneeksi (samoihin aikoihin vastapainoksi toki Pirkko Saision Punainen erokirja, mutta hei – niistä se syventyminen lähti!). Kingiä en ole vielä lukenut, mutta Se-kirjan uusi laitos on niin hieno, että se on varmaan pakko hankkia omaankin hyllyyn. Ehkä siitä sitten se Kingiin syventyminen? T. Mikko #pojatkinlukee

    1. Kiitos Mikko kommentista! Tosi mielenkiintoista että niin monelle nimenomaan tuo varoiteltu kirja on ollut portti laajempaan lukemistoon 🙂 Voiko asian tulkita niin että niitä älyttömiä varoitustarroja kannattaa laittaa kirjoihin, jotta saadaan ihmiset kiinnostumaan niistä? King on taitavat, Se on varmasti ihan hyvä paikka aloittaa mutta saattaa viedä mennessään!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s