Somepalveluiden yläikärajat herättävät ihmetystä

Tiesitkö että Periscopella ei ole yläikärajaa? Uskoisitko että Snapchatilla ei ole yläikärajaa? Uskomatonta mutta totta, tällaisia rajoja ei tosiaan ole olemassa. Kummassakin videopalveluissa oleellisinta on se, miten niitä hyödyntää omiin tavoitteisiinsa, ei se minkä ikäinen käyttäjä on. Erikoista, eikö?

Ani Kellomäki kirjoittaa aiheesta niin hyvin että harmittaa että en itse kirjoittanut noita sanoja:

“Snapchattia ja muita alustoja markkinoidaan aikuisille minusta vähän väärällä tavalla. Ne esiintyvät mielikuvissa jonakin demonisena pahana, joka imee lapsiamme valtaansa, ja joihin vain siksi kannattaa pitkin hampain tutustua. Korostetaan riskejä, seurauksia, kamaluuksia ja pahimpia mahdollisia skenaarioita.

Ajattelen, että aikuisten kannattaa tutustua näihin kaikenlaisiin alustoihin ihan muista syistä, omistaan. Se riittää, että ne ovat täällä. Aikuiset voivat myös somettaa omilla ehdoillaan. Ei meidän ole pakko viestiä teinien tavalla.”

Niinpä. Mietin usein sitä miksi joistakin tällaisista palveluista on nimenomaan aikuisten vaikea saada otetta. Yksi teoriani on se, että joskus ennen on elämä mennyt niin, että tietyn elämänvaiheen jälkeen on aina seurannut toinen, erilainen vaihe, jossa osa asioista on jätetty taakse. Työelämässä tämä näkyi wanhaan hyvään aikaan niin että opiskeltiin, mentiin töihin, tehtiin pitkää hidasta nousujohteista uraa, elälöidyttiin ja kuoltiin. Ura oli selkeä jatkumo, eikä tietyn aseman saavuttamisen jälkeen tarvinnut stressata enää tiettyjen asioiden opettelemisesta. Joku muu hoiti.

Ice-T:n sanoin “shit ain’t like that!” – Urat ovat epälineaarisia, jokainen on pakotettu oppimaan uusia asioita ja vaihtamaan “lajia” kesken kaiken. Ei ole mitään takeita siitä että olisi edes yhtä uraa tai yhtä työnantajaa, vaan yhä useampi toimii yrittäjämäisesti eri rooleissa eri toimeksiantajille. Voi olla että uusi tuleva yhteistyökumppani onkin joku random Snapchat -kontakti. Voi olla että joku, jolle joskus tuli vastattua tylysti puhelimessa onkin mahdollinen (ja tylyyden takia epätodennäköinen) palveluiden tilaaja.

Pointtina se, että mielestäni emme voi enää ajatella niin että “nuoret sitten tekevät ja opettavat” vaan että meidän pitää ottaa erilaiset viestintävälineetkin joustavasti omanlaiseen ja omien tarpeiden mukaiseen käyttöön, jos haluamme pysyä kehityksessä mukana. Kukaan ei tiedä mikä kommunikaatiokanava on relevantti ensi vuonna, se voi olla juuri se hyljeksimäsi uutuus.

Mitä mieltä olet?

Anin bloggaus:

https://kokovartalofiilis.wordpress.com/2016/02/18/aikuinen-ala-hannaroi-somessa/

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s