Tulevaisuus, asenne ja kyynisyys #oppiminen

Huom! Tässä postauksessa ei varsinaisesti mitään faktasisältöä tai vinkkilistoja. Skippaa jos sinulla on kiire.

Robotiikka, 3D -tulostus, joku uusi viestintämuoto (esim. Snapchat), lisätty todellisuus, robottiautot, kännilukko somepäivityksiin ja muut tekniset innovaatiot saavat aikaan monenlaisia reaktioita. MVV2015 -tapahtumassa oli jossain esityksessä yksi slide, jonka slogan kuului: “suhtaudu tulevaisuuteen innolla”.

Ei se ole niin itsestään selvää kuin luulisi. Kaikki uusi on potentiaalisesti vaarallista ja pelottavaa. On yleensä ottaen helpompi suhtautua uuteen kriittisesti ja peilata sitä entisiin kokemuksiin, ja lähtökohtaisesti tyrmätä se kuin käyttää aikaa ja vaivaa asian ymmärtämiseen ja mahdollisuuksien näkemiseen. Tämä ei ole mustavalkoinen asia, suhtaudun itse moniin asioihin kyynisesti ja ennakkoluuloisesti mutta en halua olla se, joka aina kuittaa kaiken sanomalla “kyllä tää on nähty niin moneen kertaan, muista kun se lennätinkin tuli ja siellä ne ihmiset vaan jakoivat typeriä juttuja keskenään vaikka olisi pitänyt tehdä niin kuin minun mielestä pitäisi tehdä vaikka en itse tehnytkään asian eteen mitään”.

Tiedätte tyypin? No, varmaan kaikki joskus suhtautuvat joihinkin asioihin näin mutta riskinä on se että oppimista jää tapahtumatta ja se on suurta haaskausta. Mielestäni on mukavampi tapa elää sellainen, että on utelias ja katsoo mitä uudet asiat tuovat kun niitä kokeilee. En väitä että se on oikea tapa ja etteikö niin tulisi joskus innostuttua typeristä ja hyödyttömistä asioista mutta entä sitten? Elämä ei ole mikään kaavio vaan iso seikkailu. Tai siis siihen voi halutessaan suhtautua niin. Joka tapauksessa uteliaisuus vaikuttaa haluun oppia ja oppiminen tekee ihmiselle hyvää.

Maija-Riitta Ollila, fanittamani filosofi, sanoi yhdessä esityksessään kerran: “ainoat realistiset ihmiset ovat kroonisesti masentuneita”. Typeräkin optimismi on se voima, joka saa meidät kokeilemaan uusia asioita rohkeasti, vaikka emme voi tietää toimivatko ne vai eivät. Tähän perustuu esim. urheilu. Kyseessä on tietoinen ponnistelu parempaan kuin mihin olemme aikemmin pystyneet. Kyynisyys taas on helppo tapa vaikuttaa älykkäältä ja virheiden osoittelu on paljon helpompaa kuin konkreettisten parannusehdotusten tekeminen. Virheiden huomaaminen on toki tärkeää mutta ei se pelkästään riitä.

Eli, jos alan hokemaan kaikesta “ei toi ennenkään toiminut”, antakaa minulle litsari. Sarkastinen kyynisyys on sinänsä ihan ok, jos se ei ole täynnä katkeruutta tai pahansuopuutta. Siis siinä mielessä että jos haluaa olla rakentamassa jotain parempaa. Tästä saisi varmasti hyvän nelikentän muuten halutessaan.

Näitä tulee mietittyä lähinnä siksi että kun on kouluttajan roolissa, on tavallaan aika paljon helpompi mahdollistaa oppimista kun itsellä on sellainen ajatus että opittava asia on mielenkiintoista ja tärkeää. Olisi aika hankala kouluttaa jotain, jos siitä ajattelisi “taas tätäkin turhaa asiaa taas jauhetaan, ei tästä ole mitään hyötyä koska eihän VHS:kään ratkaissut kaikkia ihmiskunnan ongelmia”. 

Tuleeko tulevaisuudesta sitten valoisampi jos siihen suhtautuu innolla? Eihän sitä voi kukaan tietää, mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Mutta ainakin matka sinne on uskoakseni mukava, jos vähän intoilee.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s