Miksi romaani on intiimimpi kuin Snapchat? #kirja #lukeminen

Huomisen lukutaidon päivän ja #minäkinluen -tapahtumien kunniaksi pieni provo: väitän että romaaneja lukemalla pääsee intiimimmin ihmisyyteen kiinni kuin Snapchat -videoita katselemalla. Ai miten niin, sinä kysyt?

Romaani on ainoa media, jolla pääsee ns. päähenkilön pään sisälle. Ainakin toistaiseksi. Siis en tarkoita sitä että nähdään aivot vaan että päästään tarkastelemaan ajatuksia ja tunteita. Ja vieläpä itselle totaalisesti vierasta elämäntyyliä edustavien ihmisten ajatuksia ja tunteita.

Snapchatilla toki voi tehdä intiimejä videoita, voi kuvata itseään ns. luonnontilassa, hyvin läheltä siten että ihon epätäydellisyys näkyy, voi tarjoilla rosoista kuvaa itsestään ja arjestaan, lyhyin itse valituin välähdyksin. Ja voi puhua ilman sensuuria, periaatteessa. Silti, uskon että sensuroimme itseämme automaattisesti kun kamera käy ja kun tiedämme että joku katsoo. 

Romaanissa taas kirjailija luo reitin kuvitteellisen henkilön pään sisään, josta voi nähdä ihan kaiken, sen mitä kukaan ei uskaltaisi missään mediassa sanoa ääneen. Toki kyseessä on fiktio mutta siinä on aina osa totuutta, romaani tarjoaa kirjoittajalle turvallisen väylän kertoa ihan mitä tahansa. Tämän takia kirjailijoita ja kirjoja on pelätty totalitäärisissä yhteiskunnissa. Voisi olla hauska kirja sellainen, jossa mennään jonkun himosnapsterin pään sisään.

Itse tykkään molemmista formaateista sinänsä, tarinoita voi kertoa ja niistä voi nauttia niin monella tavalla. 

Hyvää huomista lukutaidon päivää sinulle!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s