Häiritsevän seksikkäitä ajatuksia digitalisaatiosta #digitalist #distractinglysexy

Miksi digitalist ärsyttää monia, miksi nyt on hyvä hetki kokeilla ja miksi Margaret Atwoodin ajatukset ovat häiritsevän seksikkäitä? Lue ja ota selvää. Jos et jaksa lukea pitkää postausta, hyvää juhannusta joka tapauksessa!

Eilinen Digitalist -sessio oli hyvä, aihetta käsiteltiin johtajien näkökulmasta. Itselleni eniten kolisivat Pauli Aalto-Setälän ja Antti Koskelinin esitykset. Materiaali löytyy verkosta joten kannattaa tsekata sieltä tarkemmin.

Miksi digitalist -ilmiö ärsyttää ja miksi se on pinnalla juuri nyt?

Digitalist -ilmiö on mielenkiintoinen. Se on omasta mielestäni osa molempien mainittujen esittäjien kertomaa pitkän linjan kehitystä. Yritän tiivistää.

Aalto-Setälä: avoin viestintä ja esim. twitter ei ole ihan oikeasti mikään uusi juttu, ja hän on saanut omassa työssään läpinäkyvyydestä paljon konkreettista hyötyä. Avoimuus on kuitenkin iso haaste meille, ehkä johtuu kulttuurista tai ties mistä mutta onneksi muutos tapahtuu joka tapauksessa. Ja, jos joku ei vaan millään suostu siihen että ajat muuttuvat, ehkä hänen pitää miettiä jotain muuta tekemistä jostain muualta.

Koskelin: digitalisaatio ei ole uusia asia, teollisuudessa on jo pitkään viety kaikkea mahdollista digitaaliseen muotoon, pohjatyötä siis, jonka ansiosta nyt voidaan esim. tehdä hissejä, jotka osaavat kertoa kontrollikeskukseen omasta tilastaan tai joita voi tilata mobiilisovelluksella. Pitkä pohjatyö näkyy tavallaan vasta nyt hyvin käytettävinä palveluina asiakkaalle suoraan.

Netin ja tämänkin viestintämuodon perustekniikkaa on rakennettu siis jo kauan, kuten kaikki IT-alan ihmiset tietävät. Nyt kuitenkin ollaan siinä pisteessä että ymmärtääkseen ja hyödyntääkseen täyspainoisesti teknologiaa ei tarvitse olla kellarissa asuva kolalla elävä nörtti, vaan ns. liiketoiminnan ihminen saa homman haltuun samantien omalla mobiililaitteellaan, jos hieman kärjistetään. Tämä johtaa onneksi siihen, että IT ja liiketoiminta tekevät koko ajan saumattomampaa yhteistyötä. Samalla toimenkuvat muuttuvat ja menevät hybridiin suuntaan, ei ehkä ole enää pelkkää IT:tä ja pelkkää bisnestä.

Tämän kehityksen takia digitalisaatio -ilmiö on nähdäkseni nyt pinnalla näkyvästi ja monen konkarin mielestä ärsyttävästi. On helppo sanoa että “joo, kyllä tää on tiedetty jo 2000 -luvun alussa, olkaa hiljaa” mutta viekö tuollainen asenne mitään eteenpäin? Rikkooko se turhia raja-aitoja liiketoiminnan ja IT:n välillä? Ei, vaan kyyninen kyllä-mä-tiedän -asenne lähinnä pitää kiinni siiloista. Tämä aika on oikein oivallinen erilaisille uudenlaisille kokeiluille, kannattaa tarttua siihen eikä jäädä haikailemaan vanhaa, joka ei tule takaisin.

Hei, entäs se Atwood?

Miten se otsikin Atwood liittyy tähän? Hänen haastattelunsa pitää sisällään ehkä hienointa näkemystä digitalisaatiokehityksestä, jota olen lukenut ikuisuuksiin. Suorastaan häiritsevän seksikkäitä ajatuksia! Käytin #distractinglysexy -hashtagia otsikossa koska haluan olla omalta osaltani tukemassa latistavan seksistisyyden vastaista kamppailua.

Olen lukemassa Atwoodin futuristista kirjasarjaansa ja sen takia tämä kolahtaa, mutta myös siksi miten jännää on meidän kummallinen suhteemme teknologiaan, joka on ollut samanlaista suhteessa painokoneeseen, polkupyöriin ja Snapchattiin.

Eli, jos luet yhden haastattelun teknologiasta ennen kesälomia, lue tämä (linkki tuolla pohjalla).

Pari lainausta:

We tend to be “Golden Age” about everything. We imagine a past about things being better, but we’ve forgotten a lot of stuff. Out of the Gutenberg printing presses poured lots of pornography, which we decided to forget. The classics are just the part of the iceberg that is still visible.

The point is when you make things more accessible and visible as they are on the Web, it doesn’t make things a lot worse. It’s just all in front of you, and you can see it.”

Ennen oli paremmin, niinpä niin!

People are always scared of new technology. On the first trains, people had nervous breakdowns, because they were going too fast. When the first bicycles came out, people were warned about getting “bicycle face.” [Atwood pulls back the skin on her face to demonstrate, looking like the victim of a bad plastic surgeon.]

What people were really worried about was that it could enable sex, because you could get away from the home and parental control. There were similar concerns about the automobile. And a similar uproar was caused by the zipper. People preached sermons about the dangers of zippers. And now we have velcro! That’s even easier.”

Hauskaa tässä on se, että Atwood käsittelee kirjoissaan teknologiaa tai oikeastaan sen moraalitonta hyödyntämistä hyvinkin älykkäästi, purevasti ja kriittisesti mutta ei ole mikään idiootti, eli ei vain tuomitse kaikkea uutta vaan oikeasti katsoo ihmistä hyvin tarkasti. Tottakai me tulemme vetämään kaiken teknologian hyödyntämisen överiksi mutta kyseessä ei ole mikään mustavalkoinen uhkakuva.

http://pando.com/2012/08/30/every-time-technology-changes-it-changes-what-people-in-the-plot-can-do-an-interview-with-margaret-atwood/

Vielä aiheeseen sopiva laulu ja homma on valmis. Hyvää juhannusta kaikille!

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s