#kirjat Syntitehdas – Heidi Roth #kirjavinkki

“When I sin, I sin real good, when I sin, I sin for sure” -the Misfits, Devil’s Whorehouse

En erityisemmin pidä dekkareista. Tarkemmin niiden juonikuvioista. Niissä yleensä joku kuolee tai tapahtuu joku muu rikos, ja sitten sitä joku syystä tai toiseslta selvittää tapahtumaa ja sitten se ratkeaa mukavasti, traagisesti tai ei lainkaan. Ratkaisevaa onalla kohdalla on, vetoavatko henkilöiden motiivit tai yleinen teema, ei niinkään esim. se että minkälaisella puukolla tai muulla välineellä uhri on viimeistelty, tai oliko hovimestari lopulta syyllinen. 

Syntitehdas -kirjassa nämä “ulkorikolliset” seikat kolahtivat, sekä myös ehkä tärkein seikka, tunnelma. Henkilöiden motiivit pääosin ovat aika suoraviivaisia (en muuten ainakaan tahallani laita tähän mitään spoilereita, vaan yritän pysyä yleisellä tasolla), lukuunottamatta päähenkilöä, jonka pakkomielteiseltä vaikuttava tekemisen tahti vaikuttaa aluksi kummalliselta. 

Sitten aloin miettimään että henkilöllä on ensinnäkin suhteellisen paha työuupumus, ahdistava elämäntilanne ja siihen päälle pidempään kytenyt isompi elämänvaihekriisi sekä tietysti kirjan keskipisteenä oleva rikos, eli lähelle osuva traumaattinen kokemus. Ehkä henkilö suuntaa aiemmin työhön suuntautuneen tavaksi tulleen pakkomielteisen suorittamisensa aluksi osin rikoksen selvittelyyn, ollessaan viela kaiken tapahtuneen keskellä shokkivaiheessa? Sellaisessa tilanteessa ei tule miettineeksi että onko tämä nyt järkevää vai ei, silloin vain toimii vaiston varassa. Parasta on että päähenkilö itsekin tiukan paikan tullen pohtii että miksi ihmeessä tätä teen ja kenelle, pohdintaa joka on turhan harvinaista ainakin niissä dekkareissa, joita olen lukenut. 

Yleiset teemat liikkuvat hyvin vahvasti elämän isojen kysymysten äärellä, painottuen varsinkin usein hyvin kylmältä ja epäinhimilliseltä vaikuttavaan suurten globaalien pörssiyhtiöiden toimintaan työelämässä. Korostetun materialistista toimintaa, juonitteluja, vallanhimoa. Kirja suorastaan huokuu kaipuuta pois rahasta työn motivaattorina kokonaan oman näköisen ja omaehtoisen elämän etsimiseen ja muiden, varsinkin perheen asettamien odotusten hylkäämiseen. Isona konfliktina on “järkevä” ratkaisu vs intuitioon luottaminen.

Jo mainittu tunnelma on kiihkeä tulkintani mukaan juuri siksi että päähenkilön elämän perustukset ovat murenemassa ja hän joutuu oikeastaan ihan yksin selvittämään ennen kaikkea itsensä kanssa mitä haluaa jatkossa tehdä. Tunnelma kuvaa mielestäni hyvin tämän päivän arkea ja varsinkin työelämää, jossa monet vanhat rakenteet ovat murenemassa ja eri ihmiset reagoivat muutoksiin eri tavalla. Pinnalla saatetaan olla ylisuorittajia tai teeskennellä superinnokasta, pinnan alla kytee epävarmuuden ja tarkoituksettomuuden tunteen aiheuttamaa kaaosta. Oman tien etsiminen silloin kun mitään valmiita vastauksia ei ole, vaatii hirvittävästi rohkeutta, varsinkin kun ei voi oikeastaan tietää keneen voi enää luottaa, koska kaikki ovat tavallaan samassa veneessä ja reagoivat uuteen eri tavalla. Parhaimmillaan uusi tie löytyy mutta se usein vaatii jonkun ulkoisen tai sisäisen kriisin ottaakseen kunnolla tuulta alleen, kuten tässäkin kirjassa.

Toisin sanoen, tykkäsin kirjasta koska siinä näennäisen kepeän dekkarin juonen sisällä ja ohessa käsiteltiin monia itselleni tärkeitä isoja kysymyksiä ajankohtaisella tavalla, kysymyksiä joita mielestäni hyvissä kirjoissa käsitellään: miksi olemme täällä ja teemme mitä teemme? Kyseessä oli kirjailijan esikoisteos ja odotan mielenkiinnolla mitä teemoja hän tulevaisuudessa käsittelee, seikkaileeko tämän päähenkilö jatkossakin, syvenevätkö motiivit ja minkälaisia luurankoja esim. epäilyttävän pyhimysmäisen avopuolison kaapista paljastuu.

Luin kirjan mökkireissulla iPadilla, hankin sen siihen Applen kirjakaupasta eli iBooksin kautta. Ekirjaformaatti toimi mainiosti.

Tuolla Elisa -kirjan sivu aiheesta:

https://kirja.elisa.fi/ekirja/syntitehdas

Kirjailijan kotisivut:

http://www.heidiroth.fi

P.s. bloggauksen alussa olevalla lainauksella ei ole mitään tekemistä kirjan kanssa, se on legendaarinen biisi, joka tuli ensimmäisenä mieleen kirjan nimestä. Tai itse asiassa ehkä se voisi kuvata aika hyvin kirjassa esiintyvää firmaa?

  

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s