Organisaatio, tämän päivän tuulimylly? #donquiote #uusityö

Don Quiote on loistava kirja ja lisäksi maailman ensimmäisenä pidetty varsinainen romaani. Suosittelen kaikille. Spoiler: kirjan keskiössä on idealistinen ja suurella sydämellä varustettu “organisaatioiden uudistaja”, joka kuvittelee mielessään tuulimyllyt jättiläisiksi, jotka pitää tuhota jotta maailmasta tulisi parempi paikka. Kun lopulta muu maailma kaikessa kyynisyydessään saa vakuutettua sankarillemme, että hän taistelee turhaan ja kaikki on vain mielikuvitusta, sankari kuolee sillä hänen intohimonsa kohde katoaa ja jäljellä on vain arkista tylsyyttä.

Onko korporaatiohirviö mielikuvituksen tuote?

Joskus tulee mieleen että elämme tämän kohutun työn muutoksen kanssa samankaltaisessa tilanteessa: on organisaatioita, joita retorisin keinoin kuvataan hitaiksi, jäykiksi, tyhmiksi, sokeiksi, muutosvastarintaisiksi ja yleensäkin hirviömäisiksi. Sitten on utopian kaltainen uusi työ, jossa kaikki touhuavat iloisesti erilaisissa verkostoissa luoden yhteistä arvoa, ja kaikki toimii kuin unelma koska hirvittävät korporaatiohirviöt on tapettu.

Olen itse ollut töissä keskikokoisissa, isoissa, suhteellisen suurissa ja pienissä organisaatioissa. Olen ollut pelottavan korporaation sisällä sekä päässyt katselemaan sellaisia ulkopuolisena. Ihan hirveän mustavalkoista kuvaa on vaikea maalata, sillä joka ikisessä ihmisyhteisössä on sekä eteenpäin katsovia että taaksepäin haikailevia. Kaikkia yhdistää se että aika kuluu joka tapauksessa ja muutoksia tapahtuu joka puolella, oli niissä mukana tai ei.

Kokeilu ei ole kenenkään yksinoikeus

Ehkä se mitä haluan sanoa on: mielestäni vastakkainasettelu on aika väsynyt tapa perustella muutoksen tärkeyttä. Omasta mielestäni paras tapa on yksinkertaisesti tehdä erilaisia pienimuotoisia kokeiluja, jotta nähdään mikä toimii, ja näyttää niiden tuloksia muille, joko oman organisaation sisällä tai sitten täysin avoimesti jos mahdollista. Tätä voi kutsua agileksi tai leaniksi tai joksikin muuksi trendikkääksi sanaksi. Näitä tehdään koko ajan isoissakin hirviöorganisaatioissa, ja pienissä verkostomaisissa porukoissa, ja niiden edut ovat ihan kiistattomia. Tärkeintä on mielestäni ymmärtää että kokeilemiseen ei tarvita mitään salatieteen taitoja vaan ihan puhdasta tekemisen tahtoa.

En kuitenkaan haluaisi olla kyyninen, ja sanoa että mikään ei muutu. Toki muuttuu, halusimme tai emme, ja uskon että mielekäs tapa olla mukana on olla toteuttamassa erilaisia kokeiluja, kuin olla sanomassa että “ei se kuitenkaan toimi”. Idealismi on eteenpäin ajava voima ja kyynisyys on usein laiskuutta.

Muutoksen iso kuva

Tuossa vielä aiheeseen liittyvä kuva työn muutoksesta, jonka aikajana on 1800 -luvulta tähän päivään ja tulevaisuuteen (Victor & Boynton -klassikko). Se kertoo siitä että muutos työssä on jatkuvaa eikä joku viime viikolla keksitty juttu:

http://www.leeds.ac.uk/educol/documents/00003909.htm

Advertisements

One thought on “Organisaatio, tämän päivän tuulimylly? #donquiote #uusityö

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s