Mistä saisi ostaa harmaan sävyjä mustavalkoiseen digitalisaatiokeskusteluun?

Media ja varsinkin some nostavat ääripäitä ja hyvin tiivistettyjä viestejä digitalisaatiosta pintaan. Eilen pitkästä aikaa luin jotain monimuotoista aiheesta. Linkki lopussa. Kyse on tietenkin siitä että somessa on tärkeää ilmaista asia selkeästi ja helposti ymmärrettävästi. Usein se on kuitenkin liian yksinkertaista, tyyliin: “digitalisaatio muuttaa kaiken ja on ihana asia jee jee” tai “digitalisaatio ei muuta mitään, se on belzebuubin tai räsäsen touhuja“. Kaikki oikeasti tietävät että näiden välissä on paljon välimuotoja ja erilaisia harmaan sävyjä, vaikka julkaistujen juttujen perusteella voisi luulla toisin. Onneksi meillä on hyvä medialukutaito ja osaamme suodattaa pahimmat ylilyönnit.

Kaksi juttua, joista näkee miten monimuotoisia asiat ovat:

Digiloikka ei toteudu, jos opettajien digitaitoja ei saada ajan tasalle.

Niin, tottakai. Mikä tässä on ongelma? Kaikilla ei ole yhtä lailla intoa opetella kaikkea uutta koko ajan työn ohessa. Siispä odotellaan että joku jossain satsaisi koulutukseen. Omalla kohdallani en edes muista työurani ajalta sellaista aikaa, jolloin en olisi opetellut jotain uutta työn ohessa, joka liittyy alaan mutta ei suoraan päivittäiseen tai edes viikottaiseen työhön. Ehkä sitä voisi vaan alkaa tekemään eikä odotella jotain suurta rakennemuutosta koulutuksiin?

Lisää:

http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/sarkomaa%20opettajien%20koulutus%20digikoulutus-35748

Kirjojen lukeminen yhä tärkeää, vaikka twitteristä voikin lukea kaikki jutut tosi tiiviissä muodossa.

Esim. Rikoksen ja rangaistuksen voisi tiivistää seuraavaan twiittiin: “opiskelija murhaa vuokraemäntänsä ja ahdistuu voimakkaasti”. Kuitenkin, kirjan lukeminen kokonaan syventyen tekee paljon muutakin kuin vain siirtää edellä kuvatut juonenkäänteet ihmisen pätemisarkistoon. Siinä eläydytään toisen, kuvitteellisen tosin, ihmisen ajatuksiin ja tunteisiin, ja toiseen ajanjaksoon. Tietokirjoissa taas käsitellään isompia kokonaisuuksia kuin bloggauksissa ja twiiteissa. Sitä paitsi ekirjat ovat yhä ihan lapsenkengissään vaikka kehittyvätkin koko ajan.

Tämäkin on ihan itsestäänselvää. Kaikki tietävät että on tärkeää oppia asioita eri tavoilla: nopeasti vilkaisten, silmäillen, hitaasti ja rauhallisesti syventyen, yhdessä tehden jne. On siis ihan itsestäänselvää sekin että esim. analoginen kirja ei katoa mihinkään tai ainakaan tyyli sisäistää asioita hitaasti ei katoa kokonaan.

Suomeen on jostain syystä päässyt vakiintumaan käsitys, että yhteiskunnan digitalisoituminen vähentäisi tarvetta hahmottaa laajoja kokonaisuuksia tekstien avulla. Kun apuvälineet kehittyvät ja tekniset esteet poistuvat, ajattelun peruskunnolla ei enää uskotakaan olevan suurta merkitystä. Lyhytjännitteisyys on muuttunut lähes tavoiteltavaksi asiaksi.”

Ylläoleva lainaus on hyvä esimerkki mustavalkoisesta nettikirjoittelusta. En usko että lyhytjännitteisyys on mitenkään erityisen tavoiteltavaa, vaikka median kulutuksemme on ehkä sellaista.

Lisää:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1431400691229?jako=5d8f2ee079950c9f7ff3e4d892eb8efc

Tässä vielä se hyvä juttu digitalisaatiosta, jossa mietitään asiaa mukavan monipuolisesti.

Kyseessä ei ole mikään pieni mustavalkoinen asia, vaan monimuotoinen kokonaisuus. Miten saisimme lisää monimuotoista keskustelua aiheesta, tarpeeksi tiiviissä muodossa? (esim. tämä bloggaus oli ihan liian pitkä!)

Digitalisaatiota pintaa syvemmältä:

http://digitalistnetwork.com/digitalisaatiota-pintaa-syvemmalta-osa-3/

Advertisements

One thought on “Mistä saisi ostaa harmaan sävyjä mustavalkoiseen digitalisaatiokeskusteluun?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s