Tämä ei ole minun intranettini!! #viestintä #tietotyö

Näin painajaista, jossa olin jollain oudolla tavalla joutunut takaisin vuoteen 2005, eli internetin 50 -luvulle. Olin jossain oudossa kafkamaisessa firmassa töissä, jossa pääasiallinen sisäinen viestintäkanava oli intranet, sekä toki sähköposti. Menin intraan, näin uutisia, näin tekstiä, kuvia ja linkkejä selkeässä ja yksinkertaisessa muodossa. Sivustoa oli helppo navigoitda.

Tulin sivulle, jonka sisällössä oli selkeitä asiavirheitä, ja ajattelin kommentoida niitä. Kommenttimahdollisuutta ei ollut missään!? Klikkasin paria muutakin sivua, ja niissä oli sama tilanne. Paniikinomaisesti selasin sivuja: missään ei ollut keinoa antaa oman ainutlaatuisen ääneni kuulua, oli vain korporaation viestintäosaston tuottamaa sisältöä, joka minun piti vain ottaa vastaan annettuna!

Yritin etsiä koneeni työpöydältä pikaviestisovellusta, jotta voisin ottaa yhteyden viestintään, sillä olen tottunut välittömään kommunikaatioon, jossa jokainen otetaan huomioon yksilönä ja tasavertaisena. Pikaviestisovellusta ei ollut. Kyselin kollegoilta, ja he kertoivat että ainoa keino on lähettää sähköpostia mutta viestintä on niin kiireinen että vastauksiin menee viikko. IT ei edes vastaa viesteihin, pyytää vain tekemään jonkun asian nimeltä “tiketti”. Saamalla selvisi että minkäänlaista keskustelupalstaan viittaavaakaan ei intranetissa ole, johtoryhmä harkitsee sellaisen käyttöönottoa ehkä akselillla 2007-2008.

Tässä olin, innokkaana ottamaan kantaa firman asioihin mutta ei mitään keinoa saada viestiäni kuuluville. Tunsin kuinka työhyvinvointini ja motivaationi alkoivat kadota, ja kuinka kyynisyys alkoi kasvaa. Lähdin juoksemaan loputtomilta tuntuvia käytäviä pitkin kohti ulko-ovea ja huusin Krista Kososen äänellä “tämä ei ole minun intranettini!!”.

Heräsin täristen, avasin koneen ja jaoin kokemuksen helpottuneena naureskellen firman Yammerissa, ja myöhemmin päivällä juttelimme asiasta vielä Lyncilla viestintäjohtajan kanssa, koska olin itse etänä ja hän Keski-Euroopassa reissulla.

Tämän fiktiivisen tarinan tarkoitus on tuoda esille miten paljon ihmisten toiveet sisäisestä viestinnästä ovat muuttuneet, ja miten paljon joustavuutta odotetaan. Silti, ei tänä päivän ole itsestäänselvää että viestintä on kahdensuuntaista monisuuntaisuudesta puhumattakaan. Vapaa-ajalla chattaamme, soitamme videopuheluita ympäri maailmaa ja keskustelemme useilla eri foorumeilla. Kun tulemme töihin, meitä saattaa odottaa ihan toisenlainen, ikäänkuin jähmettynyt maailma, joka ei mahdollista yhteistä kehittämistä.

Väitän että joustavat ja matalan kynnyksen viestintämahdollisuudet kuten Yammer ja Lync lisäävät sekä viihtyvyyttä että työhyvinvointia, sillä ne eivät ole pelkästään tekniikkaa vaan niiden salliminen kertoo että ihmisten ääntä arvostetaan.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s