Voiko totaalisesta avuttomuudesta oppia jotain? #elämäkuolema

Tänään on iso merkkipäivä omassa perheessä, joten tämä postaus hieman ohi tietotyö- ja viestintäaiheen. Skippaa vapaasti, sillä internetissä sinä olet kuningatar/kuningas ja voit valita mitä luet.

En mene yksityiskohtiin mutta tasan 9 vuotta sitten vaimoni ja silloin 4kk ikäinen poikani olivat vakavan sairaskohtauksen vuoksi lähellä kuolemaa, ja vain älyttömän suuren tuurin ja länsimaisen lääketieteen ansiosta ovat tänään elossa ja voivat hyvin. Päivä oli perheellemme merkittävä kokemus, osa meidän tarinaamme ja aina tämän päivän aikaan tulee paljon muistoja pintaan.

Kaikesta päivään liittyvästä ja sitä seuranneesta ajasta on jäänyt paljon asioita mieleen, paljon on tullut oppia hyvässä ja pahassa mutta nyt juuri tulee mieleen sana avuttomuus. Kyse on siitä, että vaikka kuinka olisi “homma hanskassa”, tietoa, taitoa, kykyä, kuntoa, asemaa, rahaa, ulkonäköä, asennetta, innostusta, intohimoa, twitter -seuraajia ja jotain muuta sellaista, tulee tilanteita, jolloin niillä ei ole mitään merkitystä. Mitäs sitten?

Ne, jotka ovat joskus viettäneet aikaa teho-osastolla olevan läheisen ihmisen vierellä, osaavat varmastikin eläytyä siihen kun pitää vain luottaa/toivoa että raudanlujat ammattilaiset hoitavat hommansa ja laitteet toimivat eikä tulisi mitään komplikaatiota. Ei voi tehdä muuta kuin kuunnella hengityskoneen suhinaa. Jos tällaista on kokenut, joskus voi tulla sellainen olo että meille usein tuputettava “jokainen on oman onnensa seppä, kaikki on vain asenteesta kiinni, yksilö on kuningas” -kerronta on hyvin onttoa ja pinnallista. Omalla kohdalla ainakin näin on. Ehkä ilman näitä kokemuksia uskoisin tähän yksilö-tarinaan, vaikea sanoa?

Joka tapauksessa, ajattelen jotenkin niin että tarvitsemme toisiamme hyvän tuurin lisäksi. Yhdessä meillä on enemmän mahdollisuuksia selvitä, vaikka tietysti pitkällä aikavälillä kaikkien selviytymisprosentti on 0 (Tyler Durden). Emme voi valita mitä kaikkea tapahtuu mutta sen voi valita lähteekö esim. tekemään yhteistyötä vai kuplia? Hajottaako vai rakentaako? Yrittääkö ymmärtää vai tuomitseeko?

Toivotan siis elämänmakuisia yhteistyötä sisältäviä päiviä ja pitkää ikää kaikille!

“hold your head up high

cause tomorrow you may die

there’s no one safe around here”

– Stand Your Ground – Rancid

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s