Kulttuurikuplien rikkomisen tarve #intranetwork #elokolo

Tänään oli mukava päivä, alkuun hienossa #intranetwork -seminaarissa, jossa tuli pöytäkeskusteluissa esiin viikon kuumimpaan sanaan eli kuplaan liittyvä asia: kun rakennetaan intranetia (eli palveluita, jotka mahdollistavat ihmisille viestinnän ja työskentelyn) on todella tärkeää rikkoa oma osastoon perustuva kuplansa ja ottaa mukaan tekijöitä ja näkemyksen antajia muista kuplista eli osastoista. Miksi? Jotta ratkaisut palvelisivat organisaation ihmisiö aidosti, sillä siksihän niitä tehdään. Miksei voisi vaikka kokeilla sellaista, että päälinjat suunnitteluun tulisivat kentältä eikä urautuneilta ja kaiken nähneiltä toimistoihmisiltä?

Toinen hyvä keskustelu samassa tapahtumassa koski konsulttikuplaa. Se on ilmiö, jossa vaikkapa kaltaiseni teknologiaan taipuvainen konsultti olettaa että kaikki ovat jo toinen jalka tulevaisuudessa uusien ratkaisujen hyödyntämistä innolla odottaen, vaikka todellisuudessa valmiusasteet vaihtelevat todella paljon. On vaarallista tehdä liikaa oletuksia omasta kuplasta käsin.

–tähän päättyy ns. asiallinen osuus tästä postauksesta–

Muutenkin, oli hyviä keskusteluja, suunniteltiin mm. erästä esityskonseptia Lahden innovaatioyksikön kanssa, jossa kesken powerpoint sulkeisten riisutaan vaatteita. Kuulostaa ihan joltain aatami konsultoi eevaa -konseptilta. “Sen kalvoissa oli liikaa bulletteja mutta kylläpä kiskaisi bleiserin pois hienosti yhdellä repäisyllä”

Homma jatkui seminaarin jälkeen kulttuurikuplan rikkomisella. Olin sopinut erään ennakkoluulottoman twitter -kaverini kanssa että mennään tsekkaamaan kollegani keikkaa Elokoloon, jossa he esittivät välimeren alueen kansanmusiikkia akustisesti. Kyseessä siis keikka, johon kumpikaan ei olisi mennyt ns. vanhasta tottumuksesta. Osoittautui erittäin hienoksi keikaksi ja kulttuurikokemukseksi.

Mieleen jäi se miten tärkeää (ja itsestäänsevääkin) on se että niitä omien kuplien rajoja kannattaa aktiivisesti pyrkiä  rikkomaan ja venyttämään, koska muuten sitä urautuu. Ja nimenomaan tekemisen ja osalistumisen kautta.  Varsinkin näin keski-ikää lähestyessä on vaarassa että jämähtää sellaiseen heikyllämätäntiedäjaeotoionnistukunonsitäennenkintehty -mentaliteettiin, jossa hauskan ironian ja sarkasmin tilanne hiipii vähitellen ja huomaamatta epätoivoinen, kyyninen ja tuhoisa ironia ja sarkasmi. Näillä on iso ero.

Miuten, tällä viikolla kaksi eri ihmistä on kertonut tykkäävänsä tästä blogista, siis ihan päin naamaa. Kiitos vielä tosi paljon, mukava kuulla!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s