Työntekijälähettilyys – harhaista hourailua vai jotain aitoa?

Vuoden 2015 taskulämmin sana on “työntekijälähettilyys”. Mielestäni kyseessä on mielenkiintoinen aihe mutta termi on jotenkin luotaantyöntävä. Kyseessä on käsittääkseni ilmiö, jossa joku ihminen, joka aidosti kokee tekevänsä tärkeää ja merkityksellistä työtä, myös jakaa tätä tunnetta ja kokemuksiaan työstään avoimesti sosiaalisessa mediassa. Eli, toisin sanoen toimii työnantajakuvan parantajana vapaaehtoisesti, tehden samalla tehokasta markkinointia firmansa puolesta.

Nyt pohditaan kovasti sitä että miten useammat ihmiset saataisiin tekemään jotain tällaista, koska elämme aikaa, jossa aitous ja autenttisuus koetaan tärkeäksi viestinnässä. On uskottavampaa jos työntekijä kertoo että “tykkään olla töissä firmassa X” kuin se että ostetaan mainos, jossa sanotaan “meidän ihmiset tykkäävät olla meillä töissä”. Aika haastavaa, koska jos tuollainen viestittely ei irtoa luonnostaan, on sitä aika vaikea pakottaakaan. “voisitko Jukkis hei vähän twiitata että miten siisti palaveri meillä sun mielestä oli, vaikka näillä sanoilla ‘uuh, mikä huippuduuni ja huipputiimi #innostus “#palaveri’ tai sit sun omilla sanoilla niinku sillai autenttisesti”. Ei mikään helppo juttu.

Miten meillä Sulavalla on asia hoidettu? No, kaikki someviestittely on täysin vapaaehtoista. Esim. tämä blogi on mun henkilökohtainen ja kirjoittelen tänne mitä huvittaa, joskus työjuttuja (mun duuni on auttaa asiakkaita ottamaan käyttöön uusia työn iloa ja tuottavuutta ottavia työtapoja käyttöön sitten kun ollaan siirrytty pilvipalveluiden käyttöön eli teen koulutuksia ja workshoppeja ja kaikkea sellaista – työni on mielestäni mielekästä ja tärkeää) ja usein jotain ihan muuta kuten sarkastisia huumorijuttuja tai kirjajuttuja. En osaa yhtään sanoa onko tästä blogista tai mun somepresenssistä hyötyä vai haittaa Sulavalle 🙂

Sitten meillä on blogi, jonne vuorollamme kirjoitamme. Se on tietenkin osoitteessa sulava.com, voitte käydä lukemassa. Blogi on suosittu ja sisältö on mielestäni pääosin laadukasta. Jokaisella on bloggaamiseen sisällön suhteen vapaat kädet, vaikka meillä on toki vuorot. Ihan kaikki eivät aina kirjoita, eikä sitäkään kukaan varsinaisesti pakota tekemään.

Mun mielestä homma toimii juuri sen takia että esim. joku markkinointiosasto ei ole kyttäämässä ja paimentamassa, vaan jokainen voi luovasti toimia parhaaksi näkemällään tavalla. En näe oleellisena ollenkaan sitä että esim. kaikkien johtajien tai ihmisten muutenkaan pitäisi olla aktiivisia somessa jos se ei toimi luonnostaan. Toki voi kokeilla, joska voihan olla että ihminen ei tiedä onko se luontevaa vai ei mutta pitkällä juoksulla väkisin kirjoittelu tai roolin vetäminen ei toimi. Esim. meidän toimari Aki Antman on hyvin aktiivinen mutta omalla luontevalla tyylillään, en ainakaan tiedä että hänellä olisi joku mediatiimi puskemassa sisältöä eetteriin 🙂

Eli, mun näkemys on se että luomu on ainoa toimiva tapa saada homma toimimaan. En usko että kukaan haluaa olla työnantajansa valjastama spämmibotti, joka vain tuuttaa jotain kivoja mainoslinkkejä, tai puoliväkisin vääntää #innostus -pakkopullaa eetteriin. Jos sydän ei ole mukana niin miksi vaivautua, elämä on lyhyt?

EDIT: sanoisin että tässäkin asiassa, kuten avoimessa työyhteisöviestinnässä tai itseohjautuvissa tiimeissä tai etätyössäkin, ratkaisevaa on luottamus. Ilman sitä ei vaan irtoa.

Advertisements

2 thoughts on “Työntekijälähettilyys – harhaista hourailua vai jotain aitoa?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s