Sisällöt ja seuraajat, vanhan maailman mittarit? #viestintä

Primitiivisimmissä viestinnän teorioissa ajateltiin että jos viestin hioo tarpeeksi hienoksi ja sisältörikkaaksi, passiiviset vastaanottajat (tilaajat, lukijat, seuraajat) kyllä toimivat kuten me haluamme. Eli, on tärkeää kerätä mahdollisimman paljon seuraajia ja työntää heille hyvin rakennettua sisältöä. Tällä mallilla siis ajateltiin joskus sata vuotta sitten. Miksi se sitten kuulostaa niin tutulta? Kuulostaako somemarkkinoinnin opeilta?

Onko seuraaminen aina seuraamista?

Hieman modernimpien ajatusten mukaan ajatellaan että ihminen on itsenäisesti ajatteleva olento, joka osaa valita mediansa omien tarpeidensa ja tavoitteidensa mukaan. Muutama omakohtainen esimerkki siitä, millä perusteella valikoin ja seuraan mediaa (somekonteksti mutta pätee mihin tahansa)

  • Joku oikea tietotarve: joskus etsin itselleni tärkeää tietoa ja seuraan sellaisia tahoja, jotka sitä tarjoavat. Esim. joku oman alani edelläkävijä
  • Viihdetarve: jos haluat nauraa, tsekkaan vaikkapa clickhole.com:sta jonkun hassun parodiajutun, tai jonkun fundamentalistipopulistin kiihkoilua, tai jonkun keltaisen lehden artikkelin laihdutuksesta tai Hugleikur Daggsonin sarjiksen. Motiivi lukea, klikata tai seurata on viihtyminen
  • Näkyvä seuraaminen: jos joku omia arvojani vastaava projekti tai henkilö haluaa näkyvyyttä jollekin jutullee, saatan seurata ihan vaan tukeakseni, vaikka sisältö ei palvelisikaan minua millään tavalla
  • Ironinen tai sarkastinen seuraaminen: omalla alalla tai kiinnostuksen kohteiden joukossa saattaa olla vaikkapa joku, jonka mielipiteistä olen täysin eri mieltä ja arvopohjamme eivät kohtaa tippaakaan, mutta on aktiivinen sisällön tuottaja. Seuraaminen kannattaa koska saa erilaisia näkökulmia itselle tärkeään aiheeseen. Esim. jos kirjablogisteissa olisi joku kirjojen polttamisen puolesta puhuja
  • Ns. Autokolariseuraaminen: joskus tulee tsekattua otsikko tai artikkeli vain sen shokkiarvon takia. 

Mikä pointti tässä on? Kaikki eri motiivien seuraamiset näkyvät yksinkertaisissa analytiikoissa siten että olen seuraaja, vaikka omasta mielestäni seuraan tosissani vain yhdessä tai kahdessa kohdassa. Ohitan automaattisesti suurimman osan sisällöstä, jos se ei satu kolahtamaan oikealla hetkellä oikeaan tarpeeseen. Mistä siis tiedät seuraako joku sinun brändiäsi intohimoisesti vai ironisesti, vai ehkä shokkiarvon takia? Välitätkö siitä? 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s