Pelastuin bloggaamisen mielettömyydeltä, kiitos @katleena :n

Aloitin bloggaamisen joskus esihistoriallisella kaudella 2006. Jo silloin ensireaktioni aiheeseen oli “eihän tässä ole mitään tolkun häivääkään koko touhussa”. Jatkoin kuitenkin, oli luontevaa kirjoittaa harrastuksestani varsinkin kun silloin aiheesta ei ollut vielä paljoa tekstiä suomeksi. Kirjoittelin satunnaisesti, ilman julkaisukalenteria, kohderyhmäanalyysejä, kävijätilastoja tai sisältöstrategiaa. Kirjoitin teemasta, joka minua kiinnosti, välillä hyvin ja välillä huonosti. Kirjoitin koska pidin kirjoittamisesta.

No, jokunen vuosi vierähti ja jotenkin homma alkoi muuttua. Aloin suhtautua asiaan vakavammin, tavoitteellisemmin. Tulin enemmän tietoiseksi siitä että kaikki tämä vaikuttaa minun somepresenssiini ja henkilöbrändiini. Aloin miettimään että tekstihän voivat nähdä entiset, nykyiset, tulevat kollegat, asiakkaat, sidosryhmät ja ties mitkä. Aloin potea paskantärkeyden oireita ja turhaa vakavamielisyyden tautia.

Aina välillä kuitenkin unohdin nämä kaikki ja vain kirjoitin ns. sydämestä eli ilman turhia jännittämisiä. Kummallista kyllä usein juuri nämä tekstit jotenkin tuntuivat resonoivat myös “yleisössä”. Eli ihan kuin ilmiö olisi sama kuin bändin keikalla. Jos näkee että orkesteri on laskelmoinut kaiken mahtavasti ja miettii vain imagoaan, fiilis yleisössä on vähän kuin astuisi koirankakkaan. Ei mikään katastrofi mutta ei hyvältäkään tunnu. Sen sijaan jos ihminen lavalla on jotenkin välittömästi läsnä ja näyttää pitävän tekemisestään, fiilis yleisössäkin on ihan jotain muuta.

Olen tätä bloggaamista miettinyt varsinkin viime vuonna työpaikan vaihdoksenkin takia taas uudelleen. Olen julkisemmassa roolissa, miten minun nyt sitten pitäisi kirjoittaa että joka ikisellä sidosryhmällä olisi minusta mahdollisimman neutraali mutta kuitenkin dynaaminen, nykyajassa kiinni oleva ja hauskalla, ei kyynisellä, tavalla ironinen kuva kuten tänä päivänä “kuuluu” olla. Voitte kuvitella miten hauskaa tällaisilla kelaamisilla kirjoittaminen voi olla. Ja joskus taas unohdin nämä ja kirjoittelin huvikseni.

No, tänään koin hirvittävän suuren helpotuksen, kun luin Tavoitteelline bloggaaminen -ryhmässä Katleenan (tiedätte kyllä, se Ei oo totta -tyyppi) kommentit omasta bloggausstrategiastaan. Tai siitä ettei sellaista oikeastaan ole ja hän kirjoittaa vain fiilispohjalta. Arvaan kyllä että näin monet tekevät mutta kaiken tämän sisältömarkkinointi- ja henkilöbrändäyshysterian keskellä oli mukava tulla muistutetuksi siitä että ei tämä kaikki oikeasti niin vakavaa ole. Eihän tässä koko bloggauksessa ole oikeasti mitään järkeä, ainakin jos sitä alkaa tehdä väkisin leikkiäkseen olevansa esim. media tai jotain muuta.

Tämä video herättää oikeastaan vähän samantapaisen WTF -fiiliksen kuin koko ajatus bloggaamisesta ideana:

Tämä taas kuvastaa sitä miten paljon teatteria ja ilmaa kaikkeen voi liittyä:

En tiedä, uskon että tässä nyt on vain jokaisen löydettävä se oma polkunsa. Olen kuitenkin iloinen että tilaa on monenlaiselle tekemiselle. Mikään ei ole kliseisempää kuin Bruce Leen siteeraaminen, mutta tämä kuvastaa hyvin sitä minkälainen matka voi olla siitä kuin kirjoittaa kirjoittamisen takia, siihen että kirjoittaa muotoseikkojen takia, siihen että taas kaiken jännittämisen jälkeen kirjoittaa kirjoittamisen takia.

“Before I learned the art, a punch was just a punch, and a kick, just a kick.
After I learned the art, a punch was no longer a punch, a kick, no longer a kick.
Now that I understand the art, a punch is just a punch and a kick is just a kick.”
— Bruce Lee

Advertisements

One thought on “Pelastuin bloggaamisen mielettömyydeltä, kiitos @katleena :n

  1. Olen itsekin hieman samoja asioita miettinyt. Pitäisi olla asiantunteva, pro, tunneneutraali jne. Asiaa tovin pohdittuani ymmärsin kuitenkin, etten ikinä pysty siihen vaikka kuinka yritän.

    Mielestäni ihmisestä saa ja pitääkin näkyä persoonallisuus. Mielestäni se toimii meidän ikäluokallamme paremmin kuin “kuiva kansiosta lukeminen”. Toki on hyvä muistaa, että asia ennen persoonaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s