GTA V – “sehän on autopeli!” #pelit #ikärajat

Vaimoni on koulukuraattori, ja jossain tilaisuudessa oli puhuttu pelien ikärajoista. Kun GTA V, eli ehkä yksi parhaista ja suosituimmista peleistä koskaan, tuli puheeksi, joltain vanhemmalta oli tullut kommentti: “sehän on autopeli!”. Niin. Onhan siinä autoja ja niillä ajetaan. Se ei anna kuitenkaan koko kuvaa tästä hienosta aikuisten pelistä.

Taustaa: olen nyt 38 -vuotias, kahden alakouluikäisen lapsen isä. Olen pelannut tietokoneella varmastikin alakouluiästä saakka ja nyt innostunut pelaamisesta uudelleen viimeisen parin vuoden aikana. 2014 jouluna ostin itselleni joululahjaksi GTA V -pelin PS4:lle (poika sai tuon konsolin synttärilahjaksi, hänellä on omat pelinsä ja minulla siis tuo GTA V), koska olen tämän Grand Theft Auto -pelisarjan suuri fani, ollut jo siitä ihan ensimmäisestä osasta asti, joka julkaistiin 1997. Pari vuotta sitten ostin Mac:lle koko GTA 3 -sarjan (10v juhlajulkaisu), jossa mm. loistava San Andreas -peli, jossa pääsee fiilistelemään Kalifornian jengikulttuuria mm. drive by -ampumisen merkeissä.

Tykkään peleissä siitä että niissä voi ehkä toteuttaa erilaisia aktiviteetteja kuin mitä oikeassa elämässä olisi mahdollista, kyseessä on tietynlainen eskapismi, vähän sama kuin silloin kun katsoo Sopranosia tai Mafiaveljiä tai Kummisetää tai vaikka L.A. Confidentialia tai Scarfacea. Leffassa tai TV -sarjassa on hienoa kun on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, rankkaakin väkivaltaa, räjähdyksiä, moraalitonta toimintaa ja primitiivistä vallankäyttöä. Normaalielämässä käyn töissä ja Alepassa ostamassa maitoa enkä ammuskele tai hakkaa ihmisiä alumiinisella pesismailalla tai ajele pakoautolla satasta taajamassa ihmisten päälle.

Se, mitä monet aikuiset, jotka eivät ole pelanneet pienenä, eivät ehkä tiedä on se että pelit ovat ainakin viimeisen 10 vuoden aikana nousseet viihdeteollisuudessa yhtä korkealle kuin elokuvat ja tv-sarjat. Niissä on hyvin realistiset näkymät, isolla rahalla tuotettua ääninäyttelemistä, huikeaa animaatiota, suurta tarinankerrontaa ja aidon näköistä ja tuntuista väkivaltaa – ihan kuten noissa K-18 leffoissa ja sarjoissa, jotka aiemmin mainitsin.

Kuten jo sanoin, nautin tuollaisesta väkivaltaisestakin viihteestä, se on kulttuurin muoto siinä missä mikä tahansa ja sitä paitsi James Ellroy on yksi parhaita rikoskirjailijoita (hänen kirjaansa perustuu loistava L.A. Confidential -elokuva)

Yritän tässä nyt pitkästi rakentaa pohjaa sille että en ole tässä nyt kauhistelemassa GTA V -pelin sisältämää väkivaltaa ja kylmän kyynistä maailmankuvaa. Se kuuluu siihen peliin, olennainen ja tärkeä osa sitä. Ja, se peli kuuluu yksinkertaisesti aikuisille, ihan kuten nuo esimerkkileffatkin.

Ymmärrän että kaikilla aikuisilla ei ole kiinnostusta perehtyä pelimaailmaan. Mielikuva voi olla että pelit ovat yhtä kuin PacMan tai joku Mario Bros -tasohyppely, sellaista hölmön hauskaa harmitonta huvia. Voi olla että kaikki eivät tiedä esim. Postal -pelisarjasta, joka perustui USA:ssa vuosia sitten yleiseen amok -tyyliseen ammuskeluun, jossa turhautunut työntekijä meni postitoimistoon ja ampui kollegansa ja sitten itsensä.

Siksi tämän oikeastaan kirjoitinkin. En usko että tämä leviää sinne minne pitäisi mutta ajattelen että olisi hyvä että leviäisikin. Eli vanhemmille, niille keiden vastuulla on että mitä lapset pelaavat. Mun viesti on: pelit ovat sinänsä ok. Kannattaa ottaa selvää mitä peleissä tehdään, mitkä niiden ikärajat ovat ja mitä sisältöä niissä on. Niitä on vaikka miten monenlaisia, kehittävistä ja hauskoista tuhoaviin, pelottaviin ja kyynisiin. Jokaiselle jotakin. Kaikki pelit eivät ole yksinkertaisesti lapsille sopivia tai heille tehtyjä. Tästä esim. Jyrki Kasvi on puhunut jo vuosia sitten.

Tässä vähän esimerkkejä siitä, mitä kaikkea GTA V -pelissä tehdään pelin tehtävinä heti alkumetreistä lähtien. Kaikki tämä tapahtuu upean realistisen grafiikan ja hienosti valikoidun musiikin keskellä, suuressa avoimessa kaupunkiympäristössä – tuntuu ihan kuin olisi hyvässä rikoselokuvassa, jossa on monipuolinen juoni ja paljon väkivaltaa. Ja, vaikka kyse on periaatteessa avoimesta maailmasta, pelin tarinan idea on edetä alamaailmassa tekemällä tehtäviä huumekauppiaille, salaiselle poliisille ja rikollisille. Pelissä ollaan yksi kolmesta alamaailman hahmosta, joko keski-iän kriisiä pankkiryöstäjä, kunnianhimoinen jengirikollinen tai nykyinen spiidiä syövä psykoosin partaalla oleva yleisrosvo. Ns. rakentavan elämän eläminen pelin maailmassa ei ole vaihtoehto eikä mahdollisuus.

  • olin pankkiryöstön pakoautossa, viereiseltä kuskilta ammuttiin aivot pihalle ja otin ratin haltuun – pako päättyi junan alle ja ammuimme tiemme vapauteen osittain, useita poliiseja kuoli
  • menimme varastamaan moottoripyörää, sen omistava jengi huomasi meidät, tapoimme kaikki ampumalla ja lähdimme karkuun
  • asensin pommin startup -firman CEO:n demopuhelimeen ja laukaisin sen kun hän piti esitystä ison yleisön edessä, näin TV:stä kun hänen naamansa räjähti punaiseksi mössöksi
  • menin muutaman muun kanssa ampumaan paikallisen huumejengin loputkin jäsenet kuoliaaksi, kun olin ensin tallonut yhden heista kuoliaaksi sen jälkeen kun olin harrastanut seksiä hänen tyttöystävänsä kanssa
  • kaverini ampui yhtäkkiä tapaamisessa toisen porukan edustajaa naamaan, ei auttanut kuin ampua kaikki muutkin ja paeta paikalta nopeasti
  • teimme huumekauppoja, jokin meni pieleen, tuli väijytys ja ammuimme kadulle kymmeniä jengin jäseniä haulikolla ja konepistoolilla
  • salamurhasin liikemiehen räjäyttämällä hänen autonsa kun hän astui siihen turvamiestensä ympäröimänä – muutama turvamieskin räjähti siinä sivussa
  • kidutin miestä, jonka olimme ensin pelastaneet toisten kuulustelusta – kiskoin häneltä hampaan, löin isolla rautatyökalulla polveen, annoin sähköshokkeja ja käytin ns. waterboarding -tekniikkaa, jossa uhri luulee hukkuvansa (kidutuksen käyttäminen ei ollut vaihtoehto, sai tosin päättää missä järjestyksessä näitä ko. keinoja käytti)
  • menin taloon, jossa oli huumelabra, ammuin kaikki ihmiset ja poltin talon jotta saisin markkinat haltuun
  • ammuin kiikarikiväärillä miestä päähän kun hän istui autossaan keskellä päivää

Kaiken tämän lisäksi olen ajellut useilla eri autoilla kovaa vauhtia, aina välillä jonkun päälle esim. poliisia paetessani. Eli on sitä autoiluakin ja se on merkittävässä roolissa, onhan pelin nimi suomeksi Autovarkaus.

Voin suositella peliä sellaisille aikuisille, jotka tykkäävät toiminta- ja rikoselokuvista, Sopranosista ja James Ellroyn kirjoista. Se on huikean hyvin toteutettu, vauhdin tuntua on aidosti, huumoria ja sarkastista parodiaa nykymaailmasta löytyy ja väkivalta on niin realistista että joskus tulee jopa huono olo kun joku sivullinen lentää kaaressa ilmaan jäätyään pakoauton alle tai osuessaan liian lähelle kranaattia tai pommia. Mutta en mä antaisi tietoisesti lasten tuota pelata, vauhdikkaita ei-väkivaltaisia autopelejä löytyy vaihtoehdoiksi varmasti.

Advertisements

2 thoughts on “GTA V – “sehän on autopeli!” #pelit #ikärajat

  1. Vaikka vuoden vanha kirjoitus onkin, niin silti erittäin ajankohtainen. Samasta asiasta minäkin olen puhunut jo pitkään oikeassa elämässä, netissä ja jopa höblän lukijapalstalla. Asia on minulle henkilökohtaisesti nyt (taas) tapetilla, kun oma esikoinen on 11 ja kaverit pelaavat Star Wars Battlefrontia. Peli on euroopassa K16. Olen katsonut game-play videoita tuntitolkulla ja lukenut sekä PEGIn että ESRB:n perustelut ikärajoille. Jenkeissä peli on saanut T-reittauksen, “Teen, generally suitable for ages 13 and up”. Olen edelleen kahden vaiheilla ostanko pelin pojalle vai en. Tulihan sitä nuorena itsekin pelattua nuorena teininä mm. Larryä ja Doom/Quake/Duke Nukem -pelejä. Doomin uusin, keväällä julkaistava, versiohan sai heittämällä alustavan K18 leiman. Myös aiemmat ovat K16-18.

    Vanhemmat, jotka eivät pelaa, eivät ehkä osaa sisäistää näitä hommia. Tai sitten eivät vaan välitä. Oma pelaaminen on jäänyt melko vähälle, lähinnä änäriä kimpassa pojan kanssa. 🙂

    1. Kiitos kommentista! Hankalaa on rajanvetojen kanssa välillä. Mun toinen oma suosikkipeli on Far Cry 4, se on ainakin selkeän graafisen väkivaltainen mutta tuosta Star Wars -pelistä ei ole kokemusta (vielä)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s