Esiintymiskammoisesta kouluttajaksi #esiintyminen #harjoittelu #kokemus

Havahduin juuri siihen että olen tekemässä juuri sitä työtä mistä jokunen vuosi sitten haaveilin: tavoitteeni on että ihmiset ja organisaatiot pääsevät siihen pisteeseen, että yhteistyövälineitä ja teknologiaa voi hyödyntää eri tavoitteisiin pääsemiseen, sen sijaan että se olisi vain rasite, turha kustannus tai välttämätön pakko. Haluan että mahdollisimman monille aukeaa uusia mahdollisuuksia ja organisoitumisen muotoja näiden nykyisten ja tulevien teknologioiden kautta.

Käytännössä työ on mm. kouluttamista ja palveluiden konseptointia ja asiakkaiden sparrausta. Eli, esiintyminen ja ihmisten kanssa kommunikointi ovat työssä avainasemassa, kaikenlaisen sähköisen viestinnän ja teknisten härveleiden ohella. Ja toki teknologiaakin pitää ymmärtää.

Opiskeluaikana kuitenkin kammosin esitysten pitämistä, vaikka se tuntuukin nyt oudolta. Kun olin luokan edessä, tuntui siltä että olen verenhimoisten leijonien edessä ja jos mokaan mitä tahansa niin ne syövät minut. Ääni takelteli, kädet tärisivät ja oli vaikeaa ottaa keneenkään katsekontaktia. Voitte kuvitella että esiintyminen ei ollut hirvittävän rentoa. Huom. valmistuin 2001 eli onhan tästä aikaa mutta esiintymiskammoa ei paranneta vain odottamalla. Tässä se mitä itse tein:

Innostuin hieman valmistautumiseni jälkeen thainyrkkeilystä niin paljon että kilpailin siinä muutaman vuoden ja sitten ajauduin vetämään treenejä. Koska olin tekemisessä niin sisällä ja minulla oli syvää tekemisen kautta haettua kokemusta (otteleminen) en pelännyt vaan pystyin keskittymään itse asiaan. Huomasin pitäväni treenien vetämisestä ja nautin kun joku oppi vaikka jonkun lyöntitekniikan, eli havaitsin että kouluttaminen on kivaa.

Myöhemmin ajauduin myös kilpailemisen kautta ohjaamaan kahvakuulaharjoittelua leirien, seminaarien ja ihan perustreenien muodossa. Esiintyminen tuli kuin itsestään, keskityin yhä enemmän siihen että miten saan asiani esitettyä ymmärrettävästi eikä tarvinnut keskittyä siihen että “mitä ne musta ajattelee”.

Myöhemmin työkontekstissa sain enemmän ja enemmän tilaisuuksia pitää esityksiä ja vetää erilaisia workshoppeja, ja koska olin huomannut nauttivani kouluttamisesta ja sen kaltaisesta ihmisten kohtaamisesta, hakeuduin sellaisiin tehtäviin aina kun oli mahdollista. Tein esiintymisiä firman ulkopuolella ja sekin maistui, jopa todella paljon.

Jos tiivistäisin, niin oleellista on ollut kokemus esitettävästä aiheesta, mahdollisimman omakohtainen ja ns. syvä eli vaikeatkin paikat kannattaa koluta. Näiden lisäksi, yksinkertaisesti esiintymisen harjoittelu eli aktiivinen esiintymistilanteisiin hakeutuminen on auttanut. Toki on ollut ihan kiva lukea jotain esiintyjien parhaita vinkkejä mutta kaikkein tärkeintä on mielestäni kokemus.

Eli, esille vaan tekemään ja harjoittelemaan. Ei kannata ajatella että olet yhtä kuin esityksesi, vaan että jokainen tilanne on harjoitus, joka aina tuo kokemusta ja kehittää ja vie eteenpäin.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s