#yhteisömanageri -toiminta on arkea #cmadfi – onko se yhteisöllistä? #cmgr

Yhteisömanageri -sanan tuleminen tutuksi Suomessa pikkuhiljaa on mielenkiintoinen ilmiö. Se on vanha rooli ja vanha tehtävä mutta saanut useaan kertaan uutta potkua erilaisten teknisten apuvälineiden kehitysaskelien avulla. Keskustelufoorumit, blogit, Facebook ja muu Some ja tietysti firmojen sisäiset vastaavat alustat kuten Yammer, Connections ja Jive.

Teknologia ei ole millään lailla tarkoitus yhteisöjen toiminnassa, enemmänkin mahdollistaja silloin kun yhteisö toimii maantieteellisesti hajallaan. Usein kuitenkin keskitytään jonkun teknologian ympärillä pyörimiseen, ehkä siksi että monilla palveluntarjoajilla on intressit saada heidän myymäänsä palveluun käyttöä, mikä sinänsä on ok, kunhan aina katsotaan metsää eikä pelkkiä puita.

Nyt myös on tarjolla todella paljon koulutuksia ja tapahtumia aiheeseen liittyen. Mielestäni voidaan siis sanoa että yhteisömanageri -käsite ja työ on Suomessa arkea. Jostain syystä ilmiöiden “rantautuminen” tänne kestää, vaikka somen ansiosta kaikki oikeastaan oleellinen tieto aiheesta on ollut jo pitkään saatavilla täysin avoimesti. On silti tärkeää että keskustelua käydään meidän omalla kielellämme paikallisten ihmisten toimesta. Ja ehkä me jostain psykologisesta syystä johtuen tarvitsemme aina jonkun auktoriteerin kertomaan meille että “nyt tämä asia on rantautunut tänne”?

Kaikki oleellinen on jo sanottu, ja hyvää materiaalia saa NYT avoimesti 

Kuitenkin, on harvoja materiaaleja, jossa asiaa on käyty niin hyvin läpi kuin Maria Ognevan kauan sitten kasaamat pari SlideShare -esitystä, jotka on julkaistu jo marraskuussa 2013:

Tässä myös yhteisömanageritoiminnan varopuolista esitys, jota olin mukana tekemässä Marian ja muiden kanssa:

Voiko yhteisömanagerointia rakentaa aidosti siiloissa?

Materiaalia ja tietoa siis on mutta onko yhteisöllisyyttä? Olemmeko me kaikki, jotka jollain tasolla haluamme tätä asiaa edistää, samassa veneessä, vai taistelemmeko keskenämme siitä kuka hallitsee tämän avoimen toimintamallin markkinoita?

Onko jokaisen tarkoituksenmukaista rakentaa itse samat mallit, jotka on jo luotu useaan kertaan, vai onko olemassa jotain tapaa tehdä tämä yhteisönä? Jos jokainen rakentaa itse, onko se hyvä vai huono kokonaislaadulle? Eteneekö tällaisen työn tekemisen malli siiloissa? Kuinka paljon voi avata tekemistään?

CMADFI esimerkkinä rajat ylittävästä yhteistyöstä

Näitä kysymyksiä pohdin nyt oikeastaan siksi että olen jo parin vuoden ajan ollut vapaaehtoisena mukana CMADFI -tapahtuman suunnittelussa ja esiintyjänäkin. Mietin eri tavalla omia motiivejani osallistumiseen kuin aikaisemmin, sillä nyt mukana järjestämässä on paljon nykyisen työnantajani kilpailjoita. Sinänsä se ei ole ongelma koska yhteisömanagerointi ei ole sellainen varsinainen myytävä tuote, vaan enemmänkin osa uutta johtamista ja toimintatapaa, jonka toimivat mallit ovat tosiaan kaikille auki jatkuvasti, varsinaisia salaisuuksia ei ole olemassa.

Tapahtuma itse on tässä mielessäkin todella mielenkiintoinen, sillä sitä tosiaan suunnitellaan sillä tavalla yhteisöllisesti ja avoimesti, että kuka tahansa voi osallistua suunnitteluun ja pääsee mukaan tekemään töitä jos halua on. Johanna Janhonen toimii vetäjänä mutta ovet ovat auki. Mielestäni on mukavaa olla tällaisessa mukana, siksikin että pääsee näkemään tällaisia jännittäviä yhteistyökuvioita käytännössä eikä vain teoriassa.

Kuitenkin, vanhan koulun ajattelu nousee itselläkin helposti mieleen. Esim. kannattaako minun jakaa ideoita avoimesti suunnitteluryhmässä vai pitää ne itselläni, jotta varmistun että saan niistä “kunnian”? Tähän asti olen heitellyt kaiken avoimesti, sillä ajatuksella että pääasia että nousevat esille kenen toimesta tahansa, mutta onko se hyvä vai huono strategia? Miten paljon osallistuminen palvelee, ja tekeekö se niin suorasti vai epäsuorasti? Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. 🙂 On helppo huudella että avoimuus palkitsee mutta entä jos tällaisessa yhteisössä vaikka ideoita ei tulisikaan kaikilta tasapuolisesti, ja toiset vain ottaisivat ns. rusinat pullasta?

Yhteisömanagerien tulevaisuus?

Ennustelin jo aiemmin että yhteisömanageri erillisenä toimenkuvana tulee uppoamaan perinteiseen johtamiseen yhdeksi osa-alueeksi, tai niin että johtaminen kehittyy niin että sulautuminen tapahtuu. Tämä siksi että en usko että tulevaisuuden organisaatioita voi johtaa ilman tätäkin ymmärrystä, vaikka yhteisömanageri ei olekaan mikään hopealuotimainen kaiken pelastava asia tai henkilö. Yksinkertaisesti on haasteita, joiden ratkaisemisene yhteisömallinen työskentely toimii paremmin kuin projektiorganisaatio tai linjaorganisaatio mutta eivät kaikki haasteet tällä mallilla ratkea. Tekemisestä tulee tylsempää, mitattavaa ja ammattimaista.

Uskon myös siihen että jollain tasolla yhteisömäisesti yhteistyössä toimiminen arkipäiväistyy siten että yhä enemmän tuotetaan palveluita yhdessä asiakkaiden ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa, jota vältytään siiloitumiselta ja ollaan joustavampia tekemään aidosti tarpeeseen osuvia palveluita.

 

Tässä vielä loppuun Marian tuoreempi bloggaus aiheesta, jossa on myös linkkejä noihin esityksiin:

http://blogs.salesforce.com/company/2014/02/build-grow-community-gp.html

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s