Onko asiantuntijan tehtävä tehdä itsensä tarpeettomaksi vai korvaamattomaksi?

Kun seuraa varsinkin ns. hyvinvointiskeneä, tulee mieleen monesti että tekemällä asioista monimutkaisia tarkoituksella, ei lisätä varsinaisesti ihmisten vaan erikoisasiantuntijoiden hyvinvointia. Ns. hyvinvointivaltiota ja valtiota yleensä joskus julkisessa keskustelussa syytetään siitä että se passivoi ihmisiä mutta passivoiko yksityisten gurujen armeija ihan yhtä lailla?

Rohkaiseeko se omien aivojen käyttöön jos joka ikiselle elämäntapa-alueelle on oma sertifioitu asiantuntijarivistö, jolta voi kysyä kun ei tiedä voiko esim. kehonrakennustreeniä yhdistää crossfittiin samalla kun treenaa kahvakuulaurheilukisoihin ja syö kyborgipaleoliittisesti pätkäpaastoillen? Ja lisäksi tarvitsee apua oman sosiaalisen median brändin luomisessa eri palveluiden avulla, satsatako duckface -kuviin vai sliipattuun LinkedIn -profiiliin, vai näiden yhdistelmiin, puhumattakaan siitä miten pukeutua videoblogia varten, jotta seuraajat tulisivat uudelleen ja uudelleen katsomaan?

Kasvatussosiologia -kirjasta (tenttikirja):

“Tehdessään asiakkaansa kyvyttömiksi tyydyttämään itse tarpeitaan tietyllä reviirillä professiot ovat samalla laajemmin osallisia kansalaisten kyvyttömäksi tekemisessä. Koulutuksen ja opetuksen jatkuvasti etenevä laajeneminenkin saattaa itse asiassa johtaa omaehtoisen oppimisen heikkenemiseen sen tyyppisessä asiantuntijayhteiskunnassa, joka yhä laajemmassa mitassa teke ihmisistä avuttomia omien asioidensa hoitamisessa.”

Tällaista tuli tänään mieleen.

Video ei liity aiheeseen:

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s