Yksilön hehkutus ja uuden työn vaatimukset ristiriidassa?

Aikuiskasvatustieteen luennolla luennoitsija otti esille kalvon, jossa kuvattu suuntaa, johon työssä oppimisen vaatimukset ovat kehittymässä. Alla oma versioni ko. kuvasta alla, oranssi kuvaa nykyistä ja harmaa vanhaa ja nuoli suuntaa, johon ollaan luennoitsijan mukaan menossa:

Eli, työssä on hirvittävän tärkeää oppia uutta (tietysti), koska maailma monimutkaistuu vauhdilla mutta ei riitä että oppii itse, vaan organisaatioiden osien pitää oppia yhdessä. Pitää pystyä tuottamaan tietoa ja kehittelemään asioita yhdessä, ehkä jopa yli organisaatiorajojen joustavasti ja aktiivisesti.

Sitten taas toisaalta työnhakijoille myydään sitä mantraa että “korosta omaa asiantuntemustasi ja tuo itseäsi yksilönä esiin, jotta työnantaja näkisi miten yksilöllinen ja ainutlaatuinen lumihiutale ja rokkitähti olet”.  Jotenkin mielestäni ristiriitaista. Entäs jos jollain on vaikka 2500 seuraajaa twitterissä ja instagramissa ja hyvin vahva henkilöbrändi mutta ei pysty työskentelmään ryhmässä koska ei kestä sitä ettei olekaan huomion keskipisteenä? Ok, typerä kärjistetty esimerkki mutta mietin että miksi koulutamme ihmisiä olemaan yksittäisiä saaria vaikka harvassa työssä sellaisella on mitään arvoa? Onko jopa niin että yksittäisten ihmisten CV:illä ei ole enää mitään merkitystä sillä tosi moni projekti on toteutettu monimutkaisissa yhteisöissä, eikä niin että joku yksittäinen sankari on ne tehnyt yksin?

Mitä ajatuksia tämä herättää?

Kuvan idea oli luentomateriaalin lähdeluettelon mukaan tällaisesta kirjasta:

http://www.ttl.fi/fi/tyoyhteiso_ja_esimiestyo/muutoksen_hallinta_ja_kehittaminen/oppiminen_tyon_muutoksissa/sivut/default.aspx

Advertisements

2 thoughts on “Yksilön hehkutus ja uuden työn vaatimukset ristiriidassa?

  1. Hmmm… Hyvä pointti. Taikissa elokuvataiteen osastolla opiskellessani tein samaan aikaan töitä “oikeiden” ammattilaisten kanssa.

    Koulun ja työprojektien tiimityöskentelyllä oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Kouluprojekteissa näytti olevan tärkeintä se, että kenen jokin idea oli, ja että oma kädenjälki näkyi varmasti.

    Työprojekteissa tärkeintä oli että lopputulos oli mahdollisimman hyvä — keneltä mikäkin idea tuli ei ollut niin väliä.

    Niiden nimet, joille oma kädenjälki oli tärkein, eivät usein leffojen ja TV-sarjojen lopputeksteissä komeilekaan.

  2. Suurimpana ongelmana olen itse huomannut puutteet tiimin johtamisessa. Tehdään olevinaan tiimityötä, mutta kukaan ei ole vastuussa kokonaisuudesta, tai tiimin vetäjä kokee jäsenet uhkana itselleen jne. Harvassa organisaatiossa joita minä olen nähnyt on työnjako millään tavalla selvillä, saati yhteiset tavoitteet (joista on tietysti mahdoton kenenkään pitää kiinni), puhumattakaan siitä, että jäsenille annettaisiin se tieto jonka he tarvitsevat. Työpaikkoihin etsitään siis tiimityöskentelijöitä määrittelemättä sitä, mitä talossa “tiimillä” edes tarkoitetaan ja millaisia rooleja pitäisi täyttää.

    Hyvä esimerkki tiimityöstä on mielestäni huippuravintoloiden keittiöt: siellä on lintukokki, kalakokki, kastikekokki, kalla ja ties mitä erikseen ja jokaiselle on päivänselvää mitä pitää loistavan lopputuloksen eteen tehdä. Kyse ei ole siitä, etteikö kalla osaa keittää perunoita, vaan erikoistumisesta. Chef on se, jolla on sitten kokonaisuus tiukassa hallinnassa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s